Alkaa tuntua siltä, etteivät Suomen kasvava julkinen velka ja puuttuva talouskasvu olekaan tärkeimpiä lähiajan ongelmiamme, kuten olen uskonut. Ainakin yhtä suuret pulmat ovatkin haluttomuus hyväksyä pysyvän rauhan edellytykset Euroopassa ja kyvyttömyys erottautua rauhallisen yhdessäolon tukijaksi.
Monessa Euroopan johtoportaassa katsotaan, että Venäjä muodostaa maiden itsenäisyydelle uhan ja että se voisi toteuttaa vallanhaluaan jopa hyökkäämällä. Kansalaisten mielialaa nostaa kuitenkin samojen tahojen viesti, jonka mukaan Venäjä onkin liian heikko edes voittaakseen Ukrainaa sotilaallisesti. Molemmat viestit etenevät vierekkäin ja harvaa näyttää häiritsevän niiden keskinäinen ristiriitaisuus.
Näyttää siltä, että Venäjällä on länsimaihin nähden jo nyt ylivalta useassa aselajissa ja niiden tuotannossa, erityisesti ohjusten määrän ja laadun osalta (esim. Oreshnik). Silti odotettua hyökkäystä ei ole näkynyt ja esim. siviiliuhrien suhteellisen alhainen lukumäärä Ukrainassa (vrt. esimerkiksi Gaza, Libanon ja Teheran) viittaa pidättyväiseen sodankäyntiin. Merkkejä hyökkäysaikeista ei ymmärtääkseni ole löytynyt.
Siitä huolimatta eräät länsiliittouman johtajat ovat korostaneet tarvetta valmistautua mahdolliseen sotaan muutaman vuoden sisällä. Samalla valmistellaan päätöksiä varustelumenojen merkittävästä lisäyksestä etenkin Euroopassa. Korkea velkaantuminen merkitsee, että kansalaisten elintasoa ja siviilielämää ylläpitäviä resursseja samalla pitää rajoittaa (verojen korotukset, valtion siviilimenojen vähennykset).
Länsiliittouma on tukenut Ukrainaa jo paljon ja hyvin monella tavalla. Tämä on mahdollistanut sodan jatkumista tähän saakka. Viime aikoina on iloittu siitä, että pitkän matkan ukrainalaiset droonit, jotka ilmeisesti ainakin osittain on tuotettu länsiliittoumassa, ovat alkaneet aiheuttaa tuhoa laajasti Venäjän sisällä.
Iskujen onnistuminen vaatii tarkkaa tietoa kohteista sekä ilmatorjuntaa väistelevistä reiteistä niihin. Onkin ilmeistä, että pitkän matkan droonien tehokkuuden perusedellytys on liittouman antamat paikannus- ja suunnistustiedot.
Länsiliittouman vastuu näiden droonien aiheuttamasta tuhosta on siten varsin suuri. Liittouman toiveena ilmeisesti on, että iskut johtaisivat sotatoimien kannatuksen vähenemiseen Venäjällä. Yksittäiset johtohenkilöt ovat esittäneet myös huomattavasti pidemmälle meneviä toiveita. Vakavat neuvottelut rauhasta Ukrainan sodassa katsotaan ilmeisesti vielä mahdollisiksi vain osana Venäjän strategista tappiota.
Mikä kuitenkin eräiden tarkkailijoiden mielestä näyttää vahvistuvan on nimenomaan kostoiskujen laajentamista toivovien venäläisten kannatus. Siinä tapauksessa olisi parhaillaan kasvamassa se riski, että Euroopan alueellakin sijaitsevat sotaa eri tavalla tukevat tuotanto- ja tiedustelulaitokset joutuisivat iskujen kohteiksi kostoksi tai puolustuksen takia.
On epäselvää ketä tällainen riskinotto voi miellyttää. Eurooppalaisten johtajien omastakin mielestä maiden puolustuskyky pysyy vuosikausia riittämättömänä. Kansalaisten valmius turvallisuutensa ja elinehtojensa voimakkaalle heikkenemiselle näyttää vähäiseltä. Yhdysvaltojen tukeen ei ole luottamista, varsinkin kun maa käy Lähi-Idässä uutta sotaa, joka on merkittävästi kuluttanut sen omia asevarastoja. Lisäksi maan valmius vaarantaa omia kansalaisiaan vaikkapa eurooppalaisten takia pysyy alhaisena.
Olisi houkuttelevaa spekuloida miksi Euroopan maita johtavissa elimissä näyttää vallitsevan niin ilmeinen ero halujen ja kykyjen välillä turvallisuusasioissa: Kyse on henkilöistä, joilla ei ole mitään muistoja käydyistä sodista taikka niihin johtaneista mekanismeista. Läheinen yhteistyö vaatii johdoilta yhteisiä päätöksiä niiden järkevyydestä riippumatta, jolloin vakuuttuneiden ääriryhmien vaikutus voimistuu. Toivotaan, että Yhdysvallat olisi valmis turvaamaan Euroopan jos tämä voidaan yhdistää Venäjän kukistamiseen.
Hyödyttömiä spekulaatioita voisi jatkaa sivukaupalla. Tärkeintä on tosiasia, että Euroopan maita ml. Suomea johtavat henkilöt auttavat pommittamaan Venäjää. Samalla he hyväksyvät riskin, että oman maan kohteet ja kansalaiset tulevat pommitetuiksi. En muista kenenkään heistä esittäneen tätä vaalikampanjassaan. En ole huomannut kenenkään heistä ehdottavan luopumista tämän riskin ottamisesta.
Riskin toteutuminen ei olisi vähäpätöinen asia ja Euroopan näkymät muuttuisivat sen jälkeen todennäköisesti pysyvästi. Iskujen takana olisi mm. ohjus- ja ydinaseylivoimaa omaava Venäjä. Se olisi valmistautunut tarvittaessa taistelemaan olemassaolostaan. Tavoitteena voisi odottaa olevan Euroopan tukemien sotatoimien estäminen tulevaisuudessakin. Iskujen lopettamisen edellytyksenä voisi olla lupaus pysyvistä turvaratkaisuista.
Olisi rohkaisevaa, jos Eurooppa olisi valmis keskustelemaan pysyvän rauhan edellytyksistä jo ennen kuin tämä riski toteutuu. Suomi voisi puolestaan alkaa palautua rauhanajan yhteisoloon kaikkien naapuriensa kanssa. Viisas saattaisi aloittaa tämän työn jo nyt.