Talouspoliittisesti vuosi 2012 on ollut keskuspankkien vuosi. Näin on ollut sekä USA:ssa, Englannissa, euroalueella että Japanissa. Vuoden aikana keskuspankit ovat varmistaneet, että korot ovat pysyneet historiallisen alhaisina. Tästä johtuen ensi vaiheessa pankeilla ja valtioilla on ollut saatavissa käytännössä rajattomasti erittäin halvalla lainarahaa.
Runsas rahan tarjoaminen on kaikkialla sattunut yhteen valtioiden mittavien budjettialijäämien kanssa. Itse asiassa alijäämät olisivat olleet mahdottomia ilman, että keskuspankit olisivat niitä suoraan tai epäsuorasti rahoittaneet. Keskuspankki voi ostaa velkakirjoja suoraan valtiolta käteisvaroja vastaan – tämä on kuitenkin ollut esim. euroalueella kiellettyä. Keskuspankilla on kuitenkin muita keinoja hankkia velkakirjoja. Ensiksi ne voidaan ostaa suoraan pankeista ns. jälkimarkkinoilta. Toiseksi ne voidaan hyväksyä vakuudeksi pankkien lainoille joilla niitä alun perin ostetaan. Kaikki nämä kolme keinoa ovat olleet viime vuonna käytössä.
Koska korkotaso keskuspankkien ansiosta on pysynyt alhaalla, ovat valtioiden korkomenot pysyneet vähäisinä niiden nopeasta velkaantumisesta huolimatta. Sama tilanne on vallinnut myös yksityisten velallisten osalta – velkaa on voinut ottaa enemmän kuin jos korot olisivat olleet lähempänä historiallista normaalitasoaan. Vastaavasti säästäjät ovat jääneet korvausta vaille siitä, että he lykkäävät menojaan tuonnemmaksi. Keskuspankit ovat ikään kuin ilmoittaneet, etteivät säästäminen ja sijoittaminen lähivuosina enää tuota juuri mitään.
Maailmalla on keskustelu tämän politiikan viisaudesta ollut vilkas ja särmikäs. Politiikan kannattajat ovat painottaneet, että kevyt rahapolitiikka on ollut välttämätön työllisyyden ylläpitämiseksi ja finanssikriisin seuraamusten hoitamiseksi. Vastustajat ovat varoittaneet sijoitustoiminnan vääristymisestä, ylivelkaantumisen jatkumisesta ja mahdollisesta tulevasta inflaatiosta. Myös keskuspankkien mahdollisuudesta joskus lopettaa runsas rahantarjonta on erimielisyyttä.
On kiistatonta, että keskuspankit ovat viime vuosina harjoittaneet politiikkaa jota vielä muutama vuosi sitten olisi pidetty vahingollisena ja vaarallisena, jopa mielettömänä. Nykyisen politiikan loppupäässä on tilanne, jossa velkaantuneisuus on saattanut nousta tasolle joka oleellisesti vaikeuttaa normaalin korkotason palautumista. Matkalla sinne vallitsee tilanne, jossa jokamiehen perinteistä varautumista tulevaisuuteen säästämällä vaikeutetaan. Koko ajan on lisäksi vaarana, että inflaatio nopeutuu tai jopa usko laillisen rahan käyttökelpoisuuteen heikkenee.
On ehkä syytä esittää kysymys jota ei tähän saakka ole ainakaan minuun korviini kuulunut: Mikä on mahtanut saada viranomaiset harjoittamaan politiikkaa, jota he itse muutama vuosi sitten olisivat pitäneet tuhoisana? On ilmeistä, ettei kyse voi olla uudesta talouspoliittisesta vakaumuksesta koska tutkijat ovat nyt enemmän ymmällään ja eripuraisia kuin aikoihin. Kyse ei myöskään voine olla edes tavallista syvemmästä finanssikriisiä seuraavasta laskusuhdanteesta, koska uusi politiikka saattaa pahimmillaan olla uhkana koko nykyiselle raha- ja talousjärjestelmälle. Ennen kaikkea ei voi olla kysymys siitä, etteivät viranomaiset ymmärrä mitä ovat tekemässä.
On pakko arvata kun tietää ei voi.
Kysymys voisi mielestäni olla siitä, että viranomaiset arvioivat finanssikriisin olevan todellisuudessa paljon vakavampi kuin tähän saakka on uskottu tai julistettu. Rahajärjestelmän vaarantaminen olisi ymmärrettävissä vain, jos suurten pankkijärjestelmien pelätään olevan käytännössä jo selvitystilassa. Tällöin useiden vuosien matala korkotaso antaisi edes osalle pankkeja mahdollisuuden kerätä riittävästi voittoja selviytymistä varten. Valtioiden budjettialijäämät mahdollistaisivat pankkien asiakkaille tulovirran jolla niille annetut lainat voitaisiin vielä hoitaa. Ylisuuret valtionvelat saatettaisiin aikanaan järjestellä lainsäädännöllä uudestaan esim. hyvin matalakorkoisiksi ja juoksuajaltaan ikuisiksi.
Tällaisen politiikan ongelmana on luottamuksen säilyttäminen siitä huolimatta, että velkaantuneisuus kasvaa yhä kestämättömämmäksi.
Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta.