Markkinariskin kuoppaaminen

Pääkirjoitus Helsingin Sanomissa käsittelee tänään (HS 18.2.2013 s. A4) euroalueen kriisimaiden vähittäistä paluuta velkamarkkinoille. Varovaisesti muotoillun kirjoituksen sanoma on toiveikas: euroalue säilyy, säästöpolitiikka ja sisäinen devalvaatio kannattavat ja vienti on taas alkanut vetää. Samalla kirjoituksessa mainitaan ansiokkaasti taustalla olevat huolet: riippuvuus EKP:n rahoituksesta, heikko kasvu, suuri työttömyys ja suuri velkaantuneisuus.

Tärkeä syy tälle kehitykselle jää kuitenkin kirjoituksesta sivuhuomion varaan. Samalla jää valaisematta euroalueen uusi ilmiö eli reaalitalouden ja rahoitusmarkkinariskin erottuminen toisistaan.

Kirjoituksessa mainitaan lyhyesti Euroopan keskuspankin (EKP) lupaus varmistaa maille kohtuullinen lainakorko jos niiden talouspolitiikka pysyy euroalueella sovituissa puitteissa. Tämä lupaus on markkinoilla tulkittu luottoriskin oleelliseksi vähentämiseksi. Jos yksityisten ostamien velkakirjojen arvo uhkaa laskea merkittävästi (markkinakorko kasvaa) niin odotetaan että EKP ryhtyy niiden ostajaksi. Jäljelle jäävät riskit ovat poliittisia: toteuttavatko hallitukset sovittuja talousohjelmia ja ostaisiko EKP todellisuudessa velkakirjoja loputtomiin.

Kriisimaiden paluu luottomarkkinoille voidaan tulkita luonnolliseksi seuraukseksi tästä lupauksesta. Enää ei markkinoille ole tärkeintä, että kriisimaiden reaalitalous kohenee ja velkakehitys taittuu. Maa voi olla yksityisten sijoittajien silmissä luottokelpoinen vaikka kasvu olisi heikko, työttömyys korkea ja velkaantuneisuus jatkuisi. Niin kauan kuin maa seuraa sovittuja ohjelmia jopa niiden tehokkuudesta riippumatta, voidaan nyt olettaa EKP:n tukevan maan rahoitustoimia.

Rahoitusmarkkinoiden rauhoittuminen euroalueella on (ehkä Irlantia lukuun ottamatta) seuraus siitä, että viranomaistoimin on kuopattu suuri osa velkasijoituksiin liittyvää markkinariskiä. Kriisimaille lainataan nyt rahaa niiden ja koko euroalueen talousnäkymistä riippumatta. Rahoittajille riittää se, että viime kädessä EKP olisi valmis lunastamaan heiltä pieleen menneitä sijoituksia. Myös muun euroalueen lisääntyvät julkiset velvoitteet ja heikkenevät talousnäkymät eivät näissä oloissa näy rahoitusmarkkinoilla.

Tilanteen rauhoittuminen euroalueen rahoitusmarkkinoille kertoo enemmän luottamuksen palautumisesta euroalueen poliittiseen kuin sen taloudelliseen vakauteen. On tietenkin täysin luvallista iloita tämän tavoitteen ainakin tilapäisestä saavuttamisesta. Silti on syytä edelleen olla poliittisesta vakaudesta syvästi huolissaan: kriisimaissa jatkuvaa velkaantumista, heikkoa kasvua ja lisääntyvää työttömyyttä ei pysyvästi ratkaista EKP:n rahoituksella.

Markkinariskin kuoppaaminen tarkoittaa, ettei kriisimaan paluu rahoitusmarkkinoille enää merkitse samaa kuin ennen. Paluun viipyminen saattaa kuitenkin merkitä entistä laajempia huolia: joko euromaa ei pysty selviämään edes euroalueen tuella tai sitten itse euroalue on toimintakyvyttömyyden rajamailla. Yhteisvastuu on markkinoiden silmissä jo toteutunut EKP:n päätöksellä.