EU:n tilastoviranomainen Eurostat ilmoitti vähän aikaa sitten, että euroalueen teollisuustuotannon kasvu kesäkuussa oli positiivinen, 0,3 prosenttia verrattuna edellisvuoteen. Ilmoitusta seuraavan julkisen keskustelun perusteella voisi uskoa, että euroalueen kriisin käänne on jo varmasti käsillä. Hyvien uutisten julistajatkin ovat silti varsin aiheellisesti muistuttaneet, että taloustilanne parhaassakin tapauksessa jatkuu vaikeana vielä pitkään.
Olisi tietenkin suuri ilo ja helpotus jos yhden kuukauden kasvuluku todella osoittaisi eurokriisin käännekohdan tulleeksi. Valitettavasti perusongelmat eivät ole vielä poistuneet euroalueella eivätkä Suomessakaan. Kriisimaiden taloudet on pystytty rahoittamaan EKP:n luottokilven alla, mutta heikoiksi jumiutuneet reaalitaloudet ruokkivat jo poliittisia ongelmia[1]. Jopa Saksasta kantautuu heikkoja mutta huolestuttavia viestejä: Äskeinen kysely paljasti, että ylivoimainen enemmistö (kysytyistä) saksalaisista odottaa eurokriisin jatkuvan. He eivät luota johtajiinsa tältä osin ja pelkäävät, että kriisi johtaisi Saksassa köyhyyteen ja suurempiin yhteiskunnan jakoihin[2].
Ehkä osana Saksassa käytävää eduskuntavaalikamppailua on siellä muistutettu, ettei tukien tarve euroalueella ole juurikaan vähentynyt[3]. Kriisimaiden mahdollisuudet hoitaa lisäluottoja ovat kuitenkin heikkenemässä, koska niiden taloudet ovat supistuneet samalla kun valtioiden velat ovat ennestään suuret. Tilanne Kreikan ja Kyproksen osalta on erityisen vaikea ja viittaa siihen, että aika alkaa olla kypsä lahjatuelle lainatuen sijasta. Uusi vaihe aloitettaneen vanhojen velkojen leikkauksella.
Kannattaa varautua leikkauksiin, joita julkisuudessa pyritään väittämään joksikin muuksi. Tukiluottojen koron lasku ja/tai luoton kuoletusten siirtäminen ovat tältä osin käyttökelpoisia. Luottoja ei tällöin tarvitse muodollisesti leikata mutta niiden rasitus velalliselle ja arvo velkojille vähenee. Tämä on helposti tunnistettavissa ääriesimerkin avulla: Jos luoton korko olisi nolla eikä sitä tarvitsisi koskaan maksaa takaisin, olisiko sellainen luotto enää todellisuudessa olemassakaan? Se voitaisiin kyllä kirjata nimellisenä velkojan saatavana, eli se voisi olla juridisesti olemassa, mutta sen todellinen arvo olisi olematon.
Ennustettujen luottotappioiden toteutuessa ja ylivelkaantuneisuuden vaaroista huolimatta Suomen valtio jatkaa oman velkaongelmansa rakentamista. Suomi on jo monta vuotta ja suhdanteista riippumatta ottanut lisää velkaa. Periaatteessa velan ottaminen olisi perusteltua taloudellisen toiminnan tilapäisesti hidastuessa. Tämä kuitenkin edellyttäisi, ettei velkaa otettaisi kun taloudellinen toiminta on edes kohtuullista. Suomessa tällainen suhdannepoliittinen vastuullisuus ei ole ollut muodissa viime hallitusten aikana.
Suomen talous ei kuitenkaan nyt ole vain tilapäisissä ongelmissa. Kyse on muutoksista joihin vastaaminen parhaassakin tapauksessa vie vuosia: Kansainvälistyminen on johtanut kovempaan kilpailuun, jossa monet suomalaiset yritykset eivät näytä selviävän hyvin. Samalla integraatio on tehnyt suomalaisille yrityksille helpommaksi siirtää tuotantoaan lähemmäksi suuria markkinoita. Liittyminen euroon on oleellisesti vähentänyt viranomaisten mahdollisuuksia heikon valuutan kautta tukea Suomessa toimivia yrityksiä. Tällaisesta tilanteesta on vaarallista pyrkiä eroon velkaantumalla. Koska talouden tuleva kantokyky näyttää heikkenevän ehkä pitkäksi ajaksi, tulisi varovaisuussyistä päinvastoin pyrkiä velasta eroon niin pian kuin mahdollista.
Keskusteluja käydään mielellään rakenteellisista uudistuksista ja siitä, millä tavalla taloudellinen toiminta saataisiin Suomessa vauhtiin. Tämä on kaikki hyvää ja tarpeellista ja tähtää siihen, miten velkaantumista voitaisiin tulevaisuudessa vähentää. Sellaisten suunnitelmien toteutuminen ja tehokkuus ovat kuitenkin viime kädessä epävarmoja ja tulokset nähtävissä vasta vuosien päästä. Lisävelka on sen sijaan todellinen rasite siitä hetkestä lähtien jolloin se otetaan. Suomen valtio on syönyt suuren osan velkaantumisvarastaan jo melko hyvän taloustilanteen aikana. Rakenteellisten uudistusten lisäksi tarvitaan siksi myös käytännön toimia joilla lisävelan ottaminen rajataan kunnolla juuri nyt.
Muualla euroalueella talouden alamäki on jo tehnyt tai tekemässä eräiden maiden ottamasta velasta kestämättömän. Näiden maiden maine rahoitusmarkkinoilla on pitkäksi ajaksi mennyttä. Edessä on annettujen lainojen muuttaminen köyhäinavuksi muiden euromaiden veronmaksajilta. Suomi ei vielä ole lähelläkään tätä pistettä, mutta eikö jo nyt olisi syytä varmistaa, ettemme koskaan siihen joudu?
[1] Economist-lehti ennakoi, taas kerran ja monien muidenkin tarkkailijoiden tavoin, että lähiaikoina on tulossa lisää kriisimaiden rahoituspyyntöjä ja ainakin Kreikan osalta julkisten tukijoiden antamien luottojen leikkauksia. Näkemys löytyy osoitteesta http://www.economist.com/news/finance-and-economics/21583257-euro-zone-rescues-have-left-sovereign-debt-too-high-be-sustainable-what-angela. Kriisi on tunnetusti tuottanut poliittisia ongelmia Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa ja kannattaa muistaa, että myös Ranskassa istuvan hallituksen suosio on voimakkaasti laskenut.
[2] Selostus selvityksestä löytyy osoitteesta http://www.welt.de/politik/deutschland/article118959916/Deutsche-fuerchten-Luegen-in-der-Euro-Krise.html.