Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla juhlitaan 19.12.2013 läntisen maailman ja erityisesti euroalueen parantunutta taloustilannetta[1]. Irlanti ei enää tarvitse julkista tukiohjelmaa. Espanja toipuu pankkikriisistään ja saa markkinoilta halpaa lainaa. Slovenia ei joutunut hakemaan muiden jäsenmaiden tukea eikä Italiakaan. Euron hajautumista pidetään nyt epätodennäköisenä. Euroalueen varsinainen ongelma onkin, ettei se elvy yhtä nopeasti kuin Yhdysvaltain talous.
Tästä otetaan pääkirjoitussivulla nyt kaikki ilo irti. Asiantuntijamaineeseen pyrkivät ”synkistelijät” ovat olleet väärässä. Vuodenvaihteen näkymät ovat lohdulliset eikä taloudellisia ”rytkyjä” ole näkyvissä. Onneksi, nyt kun eteläisellä euroalueella menee taas paremmin, asiantuntijoiksi kaipaavat voivat alkaa synkistellä Suomen tilanteesta.
Kirjoitukset ovat valitettavan pinnallisia. Kriisin syihin, ennakointiin, etenemiseen ja torjumiseen liittyvien kysymysten vaikeus ja ongelmallisuus eivät ole jättäneet kirjoituksiin jälkeä. Jos kirjoittajat olisivat poliitikkoja, nk. laatulehdistö saattaisi kutsua heidät jopa populisteiksi.
On totta ja iloinen asia ettei euroalueen finanssikriisi ole laajentunut useampiin maihin. On myös totta sekä iloinen ja odotettu asia, että eniten kärsineissä maissa (Kreikka, Irlanti) talous ja työllisyys eivät jatka loputtomasti hallitsematonta syöksyään. Euroalueella on kuitenkin edelleen vakavia taloudellisia riskejä näkyvissä. Eräät riskit liittyvät ulkomaiden taloudelliseen kehitykseen (USA, Japani, Kiina). Tärkeimpiä näistä riskeistä on jossain vaiheessa pyritty käsittelemään tällä sivustolla. Asiasta kiinnostunut voi tutustua niihin aikaisempia kommenttejani lukemalla.
HS:n kirjoitusten ehkä yllättävin piirre on kuitenkin pyrkimys järkevän talouskeskustelun tyrehdyttämiseen. Riskin luonteeseen kuuluu väistämättä, ettei se välttämättä toteudukaan. Tämä johtuu usein siitä, ettei eri syistä pystytä riittävällä tarkkuudella arvioimaan kaikkia lopputulokseen vaikuttavia seikkoja. Lehden sanoma näyttää kuitenkin olevan, ettei varoitusten esittäminen ole hyväksyttävää jolleivät riskit joista varoitetaan sellaisinaan ja välittömästi toteudu. Siten esim. USA:n finanssikriisistä ajoissa varoittaneet olisivat toimineet vastoin HS:n suositusta. Tällainen kanta torjuu käytännössä suuren osan tulevaisuuteen tähtäävästä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Epäsuorasti lehti kannustaa Suomea lyhytnäköisyyteen ja pinnallisuuteen.
Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun viesti voidaan tietenkin ymmärtää myös suppeammin. Ilkeämielinen tulkitsija voisi epäillä, että nimenomaan euroalueen tulevaisuuteen liittyvistä riskeistä ei lehden mukaan sovi enää Suomessa keskustella. Joka luottaa lehden itse ilmoittamaan puolueettomuuteen ja asiallisuuteen ei tietenkään tähän usko. Ehkä pääkirjoitussivun kirjoittajille vain samanaikaisesti sattui huono päivä?