EKP:n stressitesti valaisee mutta myös huolestuttaa

EKP:n järjestämän laajan stressitestin varsinainen tarkoitus oli varmistaa, että pankkiunionin yhteisen valvonnan vastuulle siirtyisi marraskuun alussa vain terveitä pankkeja. Kuluneen vuoden aikana eurooppalaiset pankit ovatkin ahkerasti keränneet lisäpääomaa ja keventäneet taseitaan varmistaakseen läpimenonsa. Näitä pyrkimyksiä on auttanut toistaiseksi rauhallisena pysynyt tilanne rahoitusmarkkinoilla.

Oli jo alusta saakka selvää, kuten näissäkin kommenteissani aikanaan totesin, että testin oli pakko päättyä vain rajatuun määrään pankkien repuuttamisia. Suuri määrä repuutuksia olisi merkinnyt riskitietoisuuden lisääntymistä rahoitusmarkkinoilla siihen liittyvine rahoitusongelmineen ja spekulaatioineen. Jäsenvaltioiden veronmaksajilta olisi vaadittu välittömästi uusi pankkitukikierros. Kovin vähäinen määrä repuutuksia taas olisi merkinnyt epäilyjen jatkumista siitä, että eurooppalaisten pankkien todellinen tilanne olisi taas jäänyt selvittämättä. Tilanne olisi jossain vaiheessa helposti johtanut uusiin rauhattomuuksiin rahoitusmarkkinoilla.

Ainakin nyt heti tulosten tultua julki näyttää markkinatilanne olevan rauhallinen. Mikään eurooppalaisittain suuri pankki ei ole repuutettujen joukossa ja identifioidut heikot pankit ovat valtaosaltaan muutenkin ongelmatapauksina mainituissa jäsenmaissa. Huomiota herättänyt arvio pankkijärjestelmän 900 miljardin euron ongelmaluotoista on mielestäni suuri mutta parhaassa tapauksessa hoidettavissa; siitä syntyvät tappiot ovat tästä summasta vain osa. Riskinä tietenkin on, että pitkäaikainen huonon kasvun kausi euroalueella kasvattaa ongelmaluottojen määrää ehkä huomattavastikin.

Suurin ongelma on stressitestin olettamus, ettei valtioiden velkakirjoihin liity mitään tappionriskiä pankeille tai niihin sijoittaneille. Tiedetään, että euroalueen pankeilla on taseissaan huomattava määrä talousongelmien kanssa kamppailevien valtioiden luottoja. Näiden luottojen arvo on tällä hetkellä korkea ja vakaa käytännössä vain EKP:n oman politiikan ja sitoumusten takia. Euroalueella jatkuva velkaantumisesta ja reformien puutteesta johtuva lisäriski ei siten ole päässyt vaikuttamaan niiden arvoon.

Tilanne on ongelmallinen ainakin kolmesta syystä.

Ensiksi se osoittaa, että Euroopan keskuspankin rahapoliittinen ja valvonnallinen rooli ovat sekoittuneet keskenään kuten aikoinaan pelättiin. Valvojan ominaisuudessaan EKP siis julistaa pankkeja vakaiksi epäsuorasti siihen vedoten, että EKP rahapoliittisen vaikuttajan roolissaan sitoutuu sen takaamaan. On enää mahdotonta arvoida mitkä eurooppalaiset pankit olisivat vakaat jos rahoitusmarkkinoilla vallitsisivat normaalit riskiarvioinnin säännöt.

Toiseksi se sitoo tulevien valtioiden velkakriisien hoitajien käsiä etukäteen ja poliittisilta päättäjiltä kysymättä. Enää ei voitane toivoa ylivelkaantuneen valtion velkaleikkausta (eli yksityisten sijoittajien osallistumista), koska silloin nyt annettu lupaus pankkien vakavaraisuudesta asetettaisiin markkinoilla yleisestikin kyseenalaiseksi. Valtion velkakriisejä hoidetaan tästä lähtien veronmaksajien kustannuksella. Tämä on ymmärtääkseni aina ollut EKP:n toivomus.

Kolmanneksi se antaa ymmärtää, etteivät ainakaan korkeasti velkaantuneiden maiden maksamat korot nouse merkittävästi hyvin pitkään aikaan. Tämä alkaa yhä useammalle euroalueen jäsenmaalle olla edellytys sille, että julkisen vallan budjettialijäämät pysyvät hallittavina. Tältä osin markkinoiden arviot eri jäsenvaltioiden luotottamisen riskeistä korvautuvat jatkossakin EKP:n virkamiesten harkinnalla.

Stressitesti antaa siten epäsuorasti viitteitä siitä miten EKP aikoo hoitaa yhteistä pankkiunionia. Viitteet eivät kerro suunnitelmista edistää normaalia markkinatoimintaa. Sen sijaan näyttää ilmeiseltä, että pankkijärjestelmän vakaus pyritään järjestelemään EKP:n valvojan ja rahapoliittisen roolin koordinoimisen kautta. Tämä asettaa suuria vaatimuksia keskuspankin osaamiselle, ennakointikyvylle ja uskottavuudelle.

Tässä piileekin ehkä suurin ongelma johon kyllä olen näissä kommenteissa aikaisemminkin viitannut. Nykyinen finanssikriisi jäi myös viranomaisilta ja EKP:ltä ajoissa ennakoimatta. Historian valossa viranomaiset eivät näe systeemikriisien tulevan eivätkä osaa tai uskalla toimia ennakoivasti sen estämiseksi. Uusi euroalueen pankkiunioni tukeutuu kuitenkin vankkaan uskoon viranomaisten kaikkivoipaisuudesta. Tämä ei lupaa hyvää tulevaisuudelle, koska mahdolliset virheet koskevat nyt kaikkia jäsenmaita yhdessä.