Maailman suuret keskuspankit ovat vakuuttuneet alhaisten korkojen ja runsaan rahantarjonnan tarpeellisuudesta taloudellisen kasvun, inflaation ja finanssimarkkinoiden vakauden varmistamiseksi. Tätä vakaumusta eivät ole heikentäneet tämän politiikan toistaiseksi varsin vaatimattomat tulokset (muualla kuin finanssimarkkinoilla) eivätkä varoitukset sen synnyttämistä suurista järjestelmäriskeistä. Päinvastoin, tilanne näyttää kannustavan vain uusiin pyrkimyksiin rahoitusolojen helpottamiseksi jotta omaksutun talousnäkemyksen lupaamat seuraamukset alkaisivat vihdoinkin näkyä.
Uskomusten vahvitukseksi on vähitellen ilmestynyt myös poliittinen pakko. Virallisten odotusten vastaisesti on talouskehitys maailmalla viime aikoina laajasti taas heikentynyt. Samalla monet valtiot ja yritykset ovat jo sen verran velkaantuneita (tässä), että alhainen korkotaso on tärkeä niiden maksuvalmiudelle. Matala inflaatio merkitsee, että nimelliset korkomuutokset heijastuvat sellaisinaan reaalikorkojen muutoksina.
Keskuspankit jatkanevat siten ainakin lähivuosina joukkovelkakirjojen ostoja ja laajentanevat lainojensa vakuudeksi kelpaavien papereiden määrää. Tästä on tuoreimpana esimerkkinä EKP:n lupaus hyväksyä Italian pankkien ongelmaluottoja keskuspankkirahoituksen vakuudeksi (tässä). Samalla saa varautua siihen, että keskuspankit pyrkivät alentamaan korkotasoja edelleen. Jo ennestään alhaisten korkojen takia on siksi edessä negatiiviset korot eli ensi vaiheessa pankkisäästäjät saavat maksaa oikeudestaan tallettaa varansa pankkiin. Koska talletusmaksu lisää käteisen houkuttelevuutta pyritään samalla vaikeuttamaan ainakin laajamittaista käteisen käyttöä ja pitoa (useat puheenvuorot joista esimerkkejä tässä ja tässä).
Negatiivisen koron ei tietenkään tarvitse aina olla luonnoton tai kielteinen asia. Se olisi luonnollinen mm. tapauksessa, jossa sijoittajat laajasti odottavat deflaatiota eli käteisrahan arvon nousua. Tällöin reaalikorko olisikin positiivinen. Se olisi ymmärrettävää myös tilanteessa, jossa odotettavissa olisi laajamittaiset velkaselvitykset – varmojen velkakirjojen korot saattaisivat tällöin kysynnän lisääntyessä painua hyvinkin alas. Tällaiset seikat, jotka myös kielivät harjoitettavan politiikan uskottavuuden puutteista, saattavat ainakin osaksi selittää vahvoiksi uskottujen maiden joukkovelkakirjojen alhaiset tuotot.
Negatiiviset korot ovat muuten kuitenkin usein merkki siitä, että lisäongelmia on odotettavissa tulevaisuudessa.
Kotitalouksille ne viestittävät välittömän kuluttamisen ja velkaantumisen kannattavuudesta ja säästämisen kannattamattomuudesta. Samalla ne kuitenkin heikentävät sijoitustuloja ja sitä kautta myös aikanaan kotitalouksille maksettavien eläkkeiden tasoa eli kertovat myös säästöjen lisäämistarpeesta.
Tuottaville yrityksille ne merkitsevät, yhdessä heikon talouskasvun kanssa, houkutusta tehdä velalla lähinnä finanssisijoituksia tai yritysostoja kun sijoitukset tuotannon lisäämiseksi eivät ole tarpeen. Jos talouskasvun taas odotetaan voimistuvan, matalat korot voivat tehdä myös heikkotuottoisista reaalisijoituksista kannattavia jos ne rahoitetaan pitkäaikaisella velalla.
Finanssisektorilla vakuutusyhtiöiden (ml. eläkeyhtiöt) sijoitustuotot alenevat ja paineet lisääntyvät asiakkaille myönnettyjen etujen heikentämiseksi tai niiltä perittävien maksujen korottamiseksi. Pankkien tilanne kehittyy periaatteessa epämääräisesti kun toisaalta korkotuotot alentunevat mutta luottojen määrä saattaa kasvaa. Alenevat pankkiosakkeiden hinnat viittavat siihen, että markkinoilla odotetaan tuottojen alentumisen dominoivan lopputulosta. Paineet talletuskorkojen alentamiseen ja erilaisten maksujen korottamiseen saattavat sen takia lisääntyä. Viime kädessä pankkijärjestelmä on kuitenkin keskuspankkien erityisessä suojeluksessa. Se merkitsee, että mahdolliset laajat ongelmat pankeille korjattaneen erityistoimin.
Kotitaloudet omistavat tietenkin viime kädessä kaikki yritykset. Matalien korkojen vaikutukset kotitalouksiin määräytyvät siten osittain niiden omistusten kautta. Kielteisimmät vaikutukset keskittyvät niihin talouksiin jotka ovat riippuvaisia eläkkeistä ja pitävät omaisuuttaan pankkitalletuksina. Myönteisimmät vaikutukset keskittyvät velkaantuneisiin talouksiin joiden säästöt pidetään pitkäaikaisissa ja ennestään hankituissa luottokelpoisuuttaan säilyttävissä sijoituksissa.
Näyttää tällä hetkellä siltä, että kaikki tämä jatkuu kunnes sen pysäyttää joko talouskasvun alkaminen, keskuspankkien taloudellisten uskomusten vaihtuminen tai uusi finanssikriisi. Kahden ensimmäisen vaihtoehdon toteutumiselle näyttää kuitenkin tällä hetkellä olevan vähän merkkejä.