Suomalaiset pankit eivät halua olla mukana ylläpitämässä kotimaista varajärjestelmää euroalueen keskitetyn maksujärjestelmän häiriöiden varalle. Niin kauan kuin varajärjestelmää ei jouduta käyttämään se olisi vain pankeille kuluerä. Häiriö eurojärjestelmässä siirtyisi kuitenkin heti suomalaisten pankkien asiakkaiden ongelmaksi. Tilien ja niihin liittyvien erilaisten maksukorttien käyttö vaikeutuisi, maksut eivät lähtisi eivätkä saapuisi ajallaan ja sijoitusten hoito vaikeutuisi. Pankeille itselleen tilanne olisi valitettava ulkoinen häiriö josta ne eivät ole vastuussa.
Ei ole erityisen vaikeaa kuvitella mahdollisia euroalueen maksujärjestelmän häiriöiden syitä. Jonkin euromaan ero edellyttäisi ainakin muutoksia järjestelmän ohjelmissa. Toiminnan edellytyksinä ovat sähkön saanti ja tietoyhteyksien jatkuvuus sekä ohjelmien ehdoton, jatkuva toimivuus. Niihin kaikkiin liittyy epävarmuuksia sekä luonnollisista syistä (alkaen auringonpurkauksista) että rikollisista tai kriiseihin liittyvistä syistä (hakkerointi, kyberhyökkäykset). Varotoimista huolimatta onkin mahdotonta ehdottomasti taata, ettei mitään vakavaa häiriötä koskaan pääsisi tapahtumaan.
On myös syytä kiinnittää huomiota finanssi- ja maksujärjestelmien kasvavaan rooliin poliittisena painostuskeinona. Vaihtoehtojen puute edellyttää tällöin painostuksen kohteelta käytännössä ehdotonta alistumista painostajan toiveisiin.
Normaalistihan maksujärjestelmä on vapaasti pankkien välisessä käytössä kun ne välittävät toisilleen asiakkaidensa maksut. Pankkeja voidaan kuitenkin rangaista joko rahallisesti tai sulkemalla niiltä vapaa pääsy maksujärjestelmään seurauksena esim. tiettyjen asiakkaiden palvelemisesta (esim. USA vastaan Iran, Venäjä). Euroalueen sisällä juuri tällaista ei tietääkseni ole tapahtunut, mutta muita yhteisiä rahoitusjärjestelmiä (EKP:n likviditeettituki) on jo käytetty nimenomaan poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi (Kreikka, Italia, ehkä Irlanti).
Rahoitus- ja maksujärjestelmien käyttö poliittisena painostuskeinona edellyttää, että pankkeja voidaan pakottaa noudattamaan annettuja ohjeita. Tällaisia ohjeita voivat käytännössä antaa omassa vaikutuspiirissään oleville pankeille vain poliittinen taho (äärikeinona laki) tai keskuspankki (äärikeinona rahoituksen epääminen). Globaalisti tähän pystyy ennen kaikkea USA sen dollarin laajan käytön takia. Muut hallitukset ja keskuspankit joutuvat tyytymään vaikuttamiseen lähinnä oman rajoitetumman valuutta-alueensa sisällä.
Suomelle olleellista on oman taloudellisen ja valtiollisen hyvinvointinsa turvaaminen. Mitä tämä käytännössä pitää sisällään vaihtelee tarkkailijan, ajan ja olosuhteiden mukaan. Parhaillaan on levinnyt taipumus ajatella, että se merkitsee laaja-alaista ja ikuista sopeutumista euroalueen ja sen toiminnan edellyttämiin vaatimuksiin. Varajärjestelmät olisivat tavallaan tämän uskomuksen vastaisia eli niitä on tähän saakka vierastettu. Tällöin olisi etukäteen myönnyttävä myös alistumaan keskusjohdon (käytännössä EKP:n) mahdolliselle painostukselle poliittisten tai talouspoliittisten muutosten toteuttamiseksi.
Ajatus ikuisesta liitosta on kuitenkin harha. Euroalue on rakenteeltaan altis kriiseille ja tavoitteiltaan kiistanalainen. Oleelliset parannukset edellyttäisivät mittavia ja pysyviä tulonsiirtoja unionin jäsenten kesken sekä vahvan keskusjohdon pakkojärjestelmineen. Siksi nykyinen unioni ei pidemmällä aikavälillä ole jäsentensä hyvinvoinnin kehittämiselle erityisen suotuisa. Liittovaltioksi muutettu unioni olisi taas todennäköisesti huono ratkaisu erityisesti sen taloudellisesti vähämerkityksellisille rajaseuduille. Lisäksi Suomelle unionin varsin kielteinen suhtautuminen Venäjään saattaa myös vähitellen osoittautua meille kasvavaksi taloudelliseksi ja poliittiseksi ongelmaksi.
Suomelle ja muillekin euromaille olisi näin ollen tärkeää oman etunsa takia ylläpitää kansallisia maksujärjestelmiä. Se antaisi varmuutta kahdella tavalla. Ensiksi, jos euroalueen rahoitusjärjestelmää kohtaisi vakava häiriö oma varajärjestelmä rajoittaisi sen taloudellisia seurannaisvaikutuksia omassa taloudessa. Toiseksi, jos euroalueesta jossain vaiheessa on pakko erota taloudellisista tai poliittisista syistä, muutokseen liittyvät vaikutukset kansalaisiin olisivat vastaavasti pienemmät, jos uudella valuutalla olisikin edes alkeellinen kansallinen maksujärjestelmä käyttövalmiina.