Ihailen ja arvostan syvästi ja aidosti kansanedustajien työtä ja tavoitteita. He ovat valikoituneet joukosta, joka arvioi itseään muita kyvykkäämmäksi hoitamaan yhteisiä asioita. Tämä on osittain seuraus siitä, ettei ketään voida nimittää ehdokkaaksi tämän itse siihen suostumatta. Ainakin itse tuntemani edustajat ovat yleensä ahkeraita, älykkäitä ja vastuuntuntoisia.
Heidän on myös pakko elää jatkuvien kompromissien maailmassa. Ulkopuolisen kannalta on usein ongelmallista, että he tuntevat painetta käyttäytyä ikään kuin he itse uskoisivat siihen mihin heidän on ollut pakko myöntyä. Ero edustajien ensisijaisesti kannattamien ratkaisujen ja kompromissien välillä pyritään kätkemään äänestäjiltä sanojen merkitystä häivyttämällä ja muuttamalla.
Valtiovarainvaliokunnan äskeinen mietintö nk. elpymispaketista on loistava esimerkki tästä. Loppumetreillä melko vilkasta julkista keskustelua aiheuttanut elpymispaketti herätti eräitä edustajia siihen, että päätettäväksi esitettiin enemmän kuin annettiin ymmärtää (ehdotuksen ongelmista enemmän osoitteessa https://pelastusrahasto.fi/ ). Heidän houkuttelemisekseen mukaan piti paketin kannattajien lieventää syntyneitä epäilyjä hallituksen ja EU:n ehdotusta muuttamatta.
Lopputulema oli enemmistön turvin mietintö, jossa hallituksen ehdotuksen kaikkia pääkohtia kannatetaan. Hyväksymällä ehdotuksen Suomen jopa nähdään pelastavan EU:n uudesta eurokriisistä tai taantumasta. Samalla säästyy mietinnön mukaan Suomen poliittinen pääoma – ilmeisesti tärkeämpiin tarkoituksiin – ja osoitetaan solidarisuutta. Usein esitetyt ja yksilöidyt epäilyt näitä ja muita mietinnössä lueteltuja etuja kohtaan mainitaan, mutta hylätään tai sivutetaan saman tien.
Ehdotuksen epäilijöiden eräs pääongelma on ollut EU:n perussopimuksesta lipeäminen. Tämän on nähty olevan monella tavalla sekä Suomelle että EU:lle haitaksi ja yleisesti luottamusta heikentävää. Lisäksi sääntöjen vastainen toiminta tulevaisuudessa helpottuu ja sen vastustaminen vaikeutuu. Valiokunnan mietinnössä tähän liittyvät näkökohdat eivät paljon paina vaan muistutetaan, että eduskunta voi aina päättää toimia vastuullisemmin tulevaisuudessa. Kerran vielä ja ehkä vasta sitten lasku.
Valiokunnan linjaa jo vastustavat kansanedustajat laativat kaksi erillistä ja laajasti perustellutta vastalausetta. Eräiden epäilevien, valiokuntaan kuulumattomien edustajien rauhoittamiseksi mietinnön lopussa esitetään lista lausumaehdotuksia. Niiden tarkoitus on viestittää, että tässä eduskunnassa tehdään syntiä vain tämän kerran. Tulevaisuudessa kannatetaan vain yksiselitteisen hyviä asioita.
Mietinnön lausumaehdotukset ovat mestarillisesti muotoiltuja. Ne viestivät eduskunnan syvää, melkein karua sitoutumista EU-jäsenyytemme alussa voimassa olleisiin ja perussopimuksen mukaisiin periaatteisiin. Samalla ne eivät kuitenkaan velvoita eduskuntaa kovin vaikeisiin ratkaisuihin:
- Ne viestivät eduskunnan tulevien päätösten moitteettomuudesta perussopimuksen kannalta. Jätetään muistuttamatta, että eduskunta itse päättää mitä se milloinkin katsoo moitteettomaksi. Tätä voi siis tarvittaessa vapaasti muuttaa aikanaan.
- Niiden mukaan Suomi edistää sijoittajansuojaa ja omaa vastuuta ja edellyttää julkisen talouden kurinalaisuutta. Tulosta ei kuitenkaan luvata. Jätetään lisäksi mainitsematta, millä voimalla tämä kannatettava näkemys saataisiin toteutettua sekä Suomessa että muissa euroalueen jäsenmaissa. Lukija jää myös miettimään miten Suomen edustajat vakuuttavat asiasta ulkomaalaisia kun he eivät edes ole saaneet kotimaisia päättäjiä uskomaan asiaan.
- Suomi ei myöskään saisi sitoutua epäsymmetrisiin tulonsiirtoihin eikä hyväksyä ylivelkaantumista aiheuttavan moraalikadon yleistymistä. Symmetrisiksi arvioidut tulonsiirrot ilmeisesti kelpaavat, mitä ne sitten olisikaan. Muotoilu jättää mahdolliseksi sen, että nämä ikävät ilmiöt voivat toteutua ilman Suomen tukea tai hyväksyntää. Viesti ei sisällä viitteitä siitä, mitä eduskunta silloin tekee, jos mitään.
- Lausumien mukaan uudet EU-verot eivät saa johtaa Suomen kokonaisveroasteen nousuun. Koska eduskunta aina voi muuttaa kotimaisia veroja tämän ehdon täyttämiseksi on ilmeistä, että tämä lausuma varmuudella joskus toteutuu. Jollei muuten niin hyvinvointipalveluja karsimalla.
- Lopuksi eduskunta edellyttää, että Suomi etsii yhteistyötä sellaisten jäsenmaiden kanssa jotka kannattavat eduskunnan julistamia tavoitteita. Olisi tietenkin outoa, jolleivät Suomen viranomaiset olisi tehneet tätä jo melkoisen monta vuotta.
Lausunto on tarjous suojakilveksi niille edustajille, jotka kokevat velvollisuudekseen epäilevinäkin hyväksyä ehdotuksen. Ulkopuolisille voi silloin vakuuttaa, että sentään sitoudutaan kaidalle polulle tulevaisuudessa. Jos polku osoittautuukin odotettua leveämmäksi on silloin aina tarjolla uusi tilanne, syy tai tarina uuden kompromissin selittämiseksi.