English translation follows
Kirjoitin noin kuukausi sitten BRICS-maiden pyrkimyksistä vähentää taloudellista riippuvuuttaan Yhdysvaltain dollarista varanto- ja maksuvälineenä. Kuluvan vuoden elokuussa Etelä-Afrikassa pidetyn kokouksen liepeillä asia oli odotetusti esillä mutta päätöksiä siitä ei tehty. Yhteinen valuutta, tarkoitettu lähinnä keskuspankkien eikä suuren yleisön maksuja varten, jäi järjestön agendalle lisäpohdintaa varten. Tämä ei kuitenkaan oleellisesti paranna dollarin tulevaisuuden näkymiä.
BRICS:in jäsenmäärä tuplaantui kokouksen aikana kun kuusi uutta jäsentä hyväksyttiin mukaan järjestöön (Argentiina, Egypti, Etiopia, Iran, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat). Mielenkiintoisinta valuuttojen käytön kannalta on eräiden öljyntuottajavaltioiden mukaantulo. Tämä viittaa siihen, että kasvava osa öljykaupasta tulevaisuudessa tapahtuu ehkä muussa valuutassa kuin dollarieissa. Samalla järjestön jäsenistön lisääntyminen kuitenkin merkitsee, että tarvittavat yhteispäätökset uuden mahdollisen yhteisvaluutan luonteesta todennäköisesti monimutkaistuvat.
Äskeinen kokous vahvisti, että järjestön jäsenillä on yhteinen halu korvata dollari keskinäisessä kaupassaan. Tätä halua vahvistaa dollarin käyttö Yhdysvaltain soveltamien taloudellisten sanktioiden välineenä. Sen sijaan ainakin lyhyen aikavälin menetelmistä oltiin edelleen eri mieltä (tässä). Uusi yhteisvaluutta olisi käytettävissä ehkä vasta 5-10 vuoden kuluttua. Siihen saakka käytettäisiin lisääntyvästi kansallisia valuuttoja jäsenten välisessä kaupassa.
Uuden yhteisen BRICS-valuutan puute on käsittääkseni tärkeä ennen kaikkea siksi, ettei BRICS-jäsenistön ulkopuolisille ole dollarin sijasta tarjolla helposti käytettävää kansainvälistä varanto- ja maksuvälinettä. Kansallisten valuuttojen käyttö siten rajoittaa ja hidastaa dollarin korvautumista kansainvälisissä transaktioissa. Länsimaiden kauppasanktioiden kohteena olevien maiden kaupan virkistyminen saattaa kuitenkin vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan.
Dollarin lähivuosien käytölle ovat kuitenkin muut kehityskulut todenäköisesti BRICS-tapahtumia tärkeämpiä. Edellisessä blogissani mainitsin mm. dollarisaatavien turvallisuuden jota Yhdysvaltain sanktiot ovat ehkä ratkaisevasti heikentäneet. Lisäksi, valuutoille (kansallisille rahayksiköille) antaa nykyään viime kädessä arvoa julkisen vallan määräysvalta. Halu käyttää dollaria maksu- ja erityisesti varantovälineenä riippuu siten muun maailman luottamuksesta Yhdysvaltain taloudelliseen ja sotilaalliseen voimaan. Jos usko niiden vahvuuteen tai kestoon horjuu, olisi edessä dollarin arvon ja käytön aleneminen (inflaation, valuuttakurssimuutosten ja suoran hylkäämisen kautta).
Monien mielestä Yhdysvaltoja koettelevat parhaillaan sekä erilaiset sisäiset kriisit että sotilaallisen suorituskyvyn ongelmat. Epävarmuus maan yhtenäisen arvoperustan olemassaolosta ja vaalien sekä hallinnon toiminnan uskottavuudesta heikentää uskoa US:n luotettavuuteen. Epäily Yhdysvaltain johtaman sotilasliiton kyvystä selviytyä voittajana Ukrainan selkkauksesta ilman ydinaseiden käyttöä on kasvamassa. Tilannetta ei helpota näiden maiden sitoutuminen kansalaisten elintasoa ainakin lyhyellä aikavälillä heikentävään ympäristöpolitiikkaan.
Mahdollinen Yhdysvaltoihin kohdistuvan luottamuksen heikentyminen vaikuttaisi välittömästi myös maasta vahvasti taloudellisesti ja sotilaallisesti riippuvaisiin liittolaisiin. Euron käyttö ja kysyntä ulkomailla vähenisi, sen arvo suhteessa esim. BRICS-maiden valuuttoihin laskisi ja devalvoituminen/inflaatio heikentäisi kansalaisten keskimääräistä elintasoa. Vaikutus euron kurssiin ei tietenkään välttämättä olisi oleellisin seuraamus siitä, että luottamus Yhdysvaltoihin ja sen eurooppalaisiin tukijoihin heikkenisi.
***
About a month ago I wrote about the effort of BRICS-members to reduce their economic dependency for payments and reserves on the US dollar. In August this year the issue was, as expected, aired at a meeting in South Africa but no decisions were taken. A common currency, to be used primarily by central banks and not for payments by the general public, was retained on the agenda of the organization for further study. However, this will not markedly improve the outlook for the dollar.
The membership of BRICS doubled during the meeting as six new members were accepted into the organization (Argentine, Egypt. Ethiopia, Iran, Saudi Arabia and the UAE). The most interesting issue from the point of currency use was the accession of some oil producing states. This implies that a growing share of the oil trade in the future may take place in other currencies than the dollar. However, at the same the increase in membership means that necessarily unanimous decisions on a possible new currency probably become more complicated.
The recent meeting reaffirmed that members have a common goal of replacing the dollar in their joint trade. This wish is reinforced by the use of the dollar as a means of enforcing US economic sanctions. Different views emerged regarding measures to be taken in the short term (here). A new common currency could be available possibly only in 5-10 years. Until then, national currencies would be increasingly used in intra-member trade.
I think the lack of a common BRICS currency is important primarily because countries outside the BRICS membership will not be able to access an easily usable international reserve and payments unit apart from the dollar. The use of national currencies will thus constrain and slow down the change out of the dollar in international exchange. The pickup of trade subject to sanctions by western countries will probably work in the opposite direction.
Other developments than those in BRICS are nevertheless likely to be more important for the future use of the dollar. In my previous blog I mentioned, among other things, the security of dollar assets which the sanctions by the US may have reduced significantly. Additionally, currencies (national monies) are presently, in fact, given value by the sovereign decree of governments. The propensity to use the dollar for payments and particularly for reserves thus depends on global trust in the economic and military might of the US. If belief wanes in the strength and permanency of this might, the result would be a decline in the value and use of the dollar (through inflation, currency valuation changes and direct rejection).
Many observes note that the US at present is beset by a number of different domestic crises as well as by problems regarding its military capabilities. Uncertainty about the very existence of joint basic values in the country and about the credibility of elections and actions by public bodies reduces the belief in US trustworthiness. Doubts are growing about the ability of the US-led military coalition to emerge victorious in the Ukraine conflict without resorting to nuclear weapons. The situation is not made easier by the countries’ commitment to environmental policies which, at least in the short term, will reduce the living standards of their populations.
A possible reduction of trust in the US would immediately affect also its allies which are strongly dependent on economic and military ties to the country. The use and demand for euros abroad would decline, its value relative to, for instance, BRICS-country currencies would fall and the devaluation/inflation would reduce average living standards of citizens. The effect on the exchange rate of the euro would not, of course, necessarily be the most important consequence of a decline in the trust in the US and its European supporters.