Moni varmaan muistaa, että osana länsiliittouman sanktioita Ukrainan sodan yhteydessä venäläisiä varoja jäädytettiin noin 300 miljardin euron edestä. Valtaosa varoista oli Venäjän keskuspankin valuuttavarantoa joka oli sijoitettuna joukkovelkakirjoihin EU:n alueella toimivissa pankeissa. Useat tarkkailijat huomauttivat, että ulkopuolisten pitämät varat liittouman instituutioissa eivät enää ole ehdottomasti turvassa, mikä voi heikentää välttämätöntä luottamusta kansainvälisiin reservivaluuttoihin (dollari, euro).
Jäädyttämisestä lähtien on keskusteltu siitä, miten nämä varat voitaisiin ottaa käyttöön Ukrainan tukemiseksi (esim. tässä). Koska varat epäilemättä kuuluvat Venäjälle on kansainvälisen lain mukainen lopullinen haltuunotto osoittautunut erittäin vaikeaksi. Länsiliittouma on kuitenkin rajoittanut varojen käyttöoikeutta ilmoittamalla, että varat vapautettaisiin ainoastaan Ukrainan jälleenrakentamista varten (tässä kohta 8 ). Jäädytettyjen varojen käyttö ei siten enää olisi omistajan määrättävissä vaan niiden vapautus vaatisi tässä tapauksessa osaltaan alistumista länsiliittouman poliittisiin ja sotilaallisiin tavoitteisiin.
Italiassa äskettäin kokoontuneet G7-maat sopivat lisäjärjestelyistä joiden vakuutetaan olevan tiukan laillisia. Varojen niitä jäädyttäville laitoksille synnyttämät markkinaehtoiset tuotot (”windfall profits”) käytettäisiin tulevina vuosikymmeninä Ukrainalle myönnettävän noin 50 miljardin dollarin lainan korkoihin. Tuottojen riittävyyteen ja käyttöön liittyy kuitenkin merkittävästi sekä taloudellista että poliittista epävarmuutta (tässä). Itse jäädytettyjen varojen käyttö (vakuutena tai suorana haltuunottona) saattaa siksi edelleen nousta keskustelun kohteeksi (tässä). Periaatteessa jäädytetyt varat eivät siirtyisi kenellekään ulkopuoliselle mutta ne eivät myöskään tuottaisi omistajalle mitään hyvin pitkään aikaan. Sovittu järjestely poistaa siten käytännössä kaikki varoihin liittyvät omistusoikeuden ominaisuudet paitsi muodollisen omistajuuden.
Ilmeisesti tulevat lainavarat voidaan käyttää myös muuhun kuin maan jälleenrakentamiseen eli aseisiin ja hallintokuluihin. Siinä tapauksessa Venäjän varat voitaisiin osittain käyttää suoraan sitä vastaan suunnattujen sotatoimien rahoittamiseksi. Etenkin asehankintoihin käytetyt varat kohdistetaan tässä tapauksessa ennen kaikkea länsiliittouman maissa toimiviin yrityksiin. Venäjä pitää suunnitelmia lainvastaisina ja on uhannut vastaavanlaisilla vastatoimilla jos suunnitelmat toteutetaan (tässä).
Suunnitelman väitetystä laillisuudesta näyttää seuraavan, että länsiliittouma nyt yleisemminkin katsoo voivansa käyttää epäsopivien ulkopuolisten varoja liittouman itse määrittelemien kohteiden rahoittamiseen. Edellytys tälle on tietenkin, että varat on sijoitettu liittouman sääntelyn alla oleviin rahoituslaitoksiin. Suurimmat näistä kansainvälisistä laitoksista toimivat Yhdysvalloissa ja Euroopassa eli tarjoavat etenkin dollari- ja europohjaisia tuotteita. Ymmärtääkseni G7-maiden sopimus merkitsee käytännössä, että näiden laitosten tarjoamien sijoitusten käyttöoikeus on taattu ainoastaan länsiliittouman poliittisesti hyväksymille tahoille.
Nykyisten reservivaluuttojen käyttö on jo supistumassa ainakin osittain niihin liittyvien sanktioiden takia. Äskeisen G7-päätöksen takia supistuminen voi tulevaisuudessa olla ennakoituakin nopeampaa. Kyse ei enää ole länsipankkien palvelujen käyttökiellosta vaan niiden hallussa pitämien sijoitusten hallintaoikeuden rajoittamisesta ulkopuolisilta. Kaikki nautinta- ja hallintaoikeudet voidaan uhata viedä paitsi, toistaiseksi, itse juridista omistusoikeutta.
Tämä omistajanoikeuksien voimakas heikentäminen voi vähentää reservivaluuttojen käyttäjäkuntaa pysyvästikin. Välittöminä seurauksina ovat todennäköisesti kansallisten valuuttojen käytön yleistyminen (esim. tässä) ja lisää pontta pyrkimyksille synnyttää vaihtoehtoinen selvitysjärjestelmä uuden reservivaluutan perustaksi (BRICS). Reservivaluuttojen käytön väheneminen vähentäisi samalla liikkeeseenlaskijamaiden mahdollisuuksia rahoittaa omalla valuutallaan tuontia ja yleensä ulkomaisia hankkeita.
Miksi suomalaisenkin kannattaisi kiinnittää tähän huomiota? Syy on yksinkertainen. Suomi on sitoutumassa yhä vahvemmin ja peruuttamattomammin länsiliittoumaan, jonka taloudellinen ja myös sotilaallinen asema tärkeältä osin on rakentunut sen valuuttojen hyväksyttävyyteen reserveinä. Status reservivaluuttana mahdollistaa ulkomailla olevien resurssien helpomman käytön velaksi (maksetaan seteleillä eikä hyödykkeillä). Tämä nostaa omaa elintasoa ja tukee poliittista ja sotilaallista toimintaa ulkomaiden suuntaan. Kyse on siten pidemmällä aikavälillä länsiliittouman ja nyt siis Suomenkin yleisestä kestävyydestä ja houkuttelevuudesta.