Käteinen taas käyttöön

Viime vuosien voimakkaisiin muutoksiin kuuluu siirtyminen korttimaksuun käteismaksun sijasta. Tavalliselle kansalaiselle muutos näkyy päivittäisissä maksutilanteissa, ääriesimerkkeinä kaupat joissa ei voi maksaa muuten kuin kortilla. Pankit ovat jo vuosikausia edistäneet kehitystä karsimalla palvelupisteitään joissa asiakkaille tarjotaan käteisen nostoa.

Keskuspankit ovat reagoineet tilanteeseen hieman ristiriitaisesti. Toisaalta monissa maissa on selvitelty mahdollisuuksia ottaa käyttöön myös keskuspankin digitaalinen raha. Toisaalta on korostettu, että kansalaisille tulee säilyttää mahdollisuus käyttää halutessaan käteistä. Käytännössä tähän saakka on kuitenkin yleensä tyydytty hyväksymään yksityisen sektorin määräämä kehitys.

Viranomaisten toimettomuus on hiukan yllättävää, koska kyse on viime kädessä talouden maksukanavien luotettavuudesta. Yleisesti hyväksytyn maksuvälineen puute katkaisee helposti muun kuin hyvin paikallisen taloudellisen vaihdannan. Käteisen taustalla on aina keskuspankin takaus, eli seteli säilyttää ostovoimaa niin kauan kuin siihen luotetaan. Käytännössä vain yhteiskuntarauhan tai -toiminnan vakava häiriö voisi vaikeuttaa käteisen käyttömahdollisuutta.

Korttimaksun taustalla on sen sijaan yksityispankissa pidettävä tili. Tili on käytännössä olemassa vain niin kauan kuin kyseinen pankki on vakavarainen ja likvidi. Rahataloudellinen kriisi saattaa siten ainakin väliaikaisesti katkaista pankin asiakkaiden mahdollisuutta korttimaksuun. Tilin lisäksi korttimaksu kuitenkin vaatii myös sen esteetöntä sähköistä käyttöä. Vakavaraisenkin pankin (kortti)rahan käyttö on siten mahdollinen vain niin kauan kuin sähköiset yhteydet säilyvät vapaina häiriöistä.

Viime aikoina on saatu runsaasti käytännön esimerkkejä sähköyhtyksien haavoittuvuudesta. Ukrainan esimerkki osoittaa, että vastapuolen sähköntuotannon rajoittamisella on tärkeä osa valtioiden välisissä selkkauksissa. Nordean viime kuukausien maksuongelmat muistuttavat, ettei sähköisten yhteyksien häiriöttömyys ole taattu edes normaaleina aikoina. Ongelmia sähkön saannissa voi ainakin paikallisesti syntyä luonnollisistakin syistä (myrskyt, auringonpurkaukset jne). Sähköstä riippuvaiset järjestelmät eivät yksinkertaisesti ole kovin kriisinkestäviä.

Maksujärjestelmän kriisinkestävyyttä voitaisiin parantaa varmistamalla, että olisi olemassa myös ilman sähköä toimiva varajärjestelmä. Toivottavasti tällainen järjestelmä on jo olemassa kansallisen varautumisstrategian osana. Jollei sitä ole, sellainen pitäisi kiireesti saada aikaan.

Osana maksujen varajärjestelmää tarvitaan käteisen käytön ja saatavuuden lisääminen myös normaaliaikoina. Arkikäyttöä pitää pyrkiä lisäämään jotta varajärjestelmän yllättävä käyttöönotto olisi mahdollisimman helppo ja joustava sekä pankeille että niiden asiakkaille. Käteisen saatavuuden parantaminen mm. lisäämällä pankkien käteispalveluja tarjoavien konttorien lukumäärää olisi tarpeen samasta syystä.

Sekä pankeille että yrityksille nopeasti käyttöönotettavan käteisjärjestelmän ylläpito merkitsisi lisäkustannuksia. Asiakkaiden olisi siten varauduttava maksupalvelujen hintojen nousuun. Käytännössä olisi kyse vakuutuksentapaisesta maksusta siitä, että maksupalvelut toimisivat myös erilaisissa poikkeusoloissa.

On vaikeaa nähdä, että tällainen osittainen siirtymä menneeseen voisi tapahtua muuten kuin pakolla. Olisi tarpeen säädellä Suomessa toimivia pankkeja ja yrityksiä sitova, asiakkaiden käteisen käyttöä mahdollistava ja siihen oikeuttava laki.