Toiveet euroalueen talouden elpymisestä ovat viime kuukausina hiipuneet. Kasvun odotetaan nyt laajasti olevan vielä keväällä ennustettua heikompaa. Saksan talouskasvu näyttää selvästi hidastuvan. Ranskan nollakasvu jatkuu. Italia on jälleen taantumassa. Muutkin euroalueen maat ovat korjaamassa näkemyksiään alaspäin. Euroalueen viennille ei näy vetoapua muualtakaan kun USA:n toipuu kriisistä odotettua hitaammin, Japanin taloudellinen tilanne on heikkenemässä ja Kiinan kasvuluvut maltillistuvat.
Viime torstaina 4.9.2014 EKP esitti omat lääkkeensä puuttuvan kasvun palauttamiseksi. Keskuspankin otto- ja antolainauksen korkotasoa alennettiin vielä lähemmäksi nollaa kuin aikaisemmin. Lokakuussa pankki alkaa ostaa arvopaperistettuja pankkien yrityslainoja (ABS). Lisäksi se aikoo ostaa vakuudellisia pankkien joukkovelkakirjoja (ts. velkakirjoja joiden takuuna ovat asunto- tai valtionlainat). Näistä päätöksistä vain korkojen lasku oli rahoitusmarkkinoille yllätys. Yllätys oli kuitenkin myös se, että pankki avoimesti myönsi päätösten syntyneen äänestyksen jälkeen. Vastustajia päätöksille löytyi sekä suuremman että vähäisemmän löysyyden kannattajista.
Päätösten vaikutukset reaalitalouteen ovat todennäköisesti suhteellisen vähäiset. Syy on yksinkertainen. Euroaluetta ei ole tähänkään saakka vaivannut likviditeetin ja rahoituksen puute, vaan yritysten puuttuva halu sijoittaa uuteen tuotantoon ja uuteen tuotantokoneistoon. Tämä johtuu ainakin osittain asiakkaiden korkeasta ja edelleen kasvavasta velkaantuneisuudesta sekä harjoitetusta raha- ja tukipolitiikasta johtuvasta finanssisijoitusten paremmasta tuotosta. Uudet toimenpiteet eivät tähän kuitenkaan auta, pikemminkin päinvastoin. Omaisuusarvoihin päätökset osaltaan vaikuttavat silti todennäköisesti nostavasti, nykyisten omistajien iloksi.
Korkoratkaisu pyrkinee kolmeen tavoitteeseen. Ensiksi toivotaan sen heikentävän euron valuuttakurssia viennin edistämiseksi ja inflaatiovauhdin nopeuttamiseksi. Toiseksi toivotaan pankkien tallettavan entistä vähemmän ylimääräisiä varojaan keskuspankkiin lisäämällä siitä maksettavia kuluja. Kolmanneksi toivottaneen, että vielä alhaisempi korkotaso pakottaisi finanssisijoittajia ostamaan enemmän riskipapereita ja entistä korkeampaan hintaan.
Arvopaperistettujen yrityslainojen ostolla EKP pyrkinee entistä suoremmin lisäämään pankkien kiinnostusta myöntää yrityksille lainoja. Tämä tapahtuu siirtämällä lainojen riskejä pankeilta julkiselle sektorille eli EKP:lle. Riskit toteutuvat, jos pankit eivät pysty lunastamaan velkakirjaansa takaisin tai jos velkakirjojen takana olevat yritykset joutuvat selvitystilaan. Samalla tarjotaan pankeille mahdollisuus tarvittaessa supistaa tasettaan ja siten nostaa vakavaraisuuttaan tilanteessa, jossa EKP uutena valvontaviranomaisena lähikuukausina joutuu arvioimaan niiden elinkelpoisuutta. Tällaisesta rahapoliittisen ja valvojan roolin sekaantumisesta ongelmallisine seuraamuksineen varoitettiin, mutta turhaan, aikoinaan kun EKP:lle annettiin ylimmän valvojan tehtävät.
EKP:n tarkoitus on ostaa jopa tuhannella miljardilla eurolla ABS-papereita. Nykyiset ABS-markkinat euroalueella ovat tiettävästi kuitenkin niin pienet, ettei EKP pysty ostamaan niitä kansantaloudellisesti merkittäviä määriä . Suurten määrien osto edellyttäisi siten joukkovelkakirjojen takana olevien yrityslainojen laadun ehkä merkittävää laskua. Se taas edellyttäisi EKP:n virkamiesten nyt puuttuvan osaamisen ja taustatyön lisäämistä, mikä vaatinee aikaa. Se taas viittaa siihen, että ABS-ostot voivat lyhyellä aikavälillä olla poliittinen myönnytys niistä eniten hyötyville Etelä-Euroopan euromaille. Pidemmällä aikavälillä ostosuunnitelma ulottaa keskuspankin vaikutusvaltaa jäsenmaiden teollisuuspolitiikan lähialueelle samalla heikentäen yritysrahoituksenkin markkinoiden tehoa.
Pankkien vakuudellisten joukkovelkakirjojen ostot edustavat tapaa epäsuorasti tukea euroalueen jäsenmaiden joukkovelkakirjojen markkinoita. Samalla EKP:n tappioriskit ovat pienemmät. Pankeilla on taseissaan huomattava määrä julkisia velkakirjoja, ja tämä väline saattaa siksi osoittautua määrällisesti merkittävimmäksi pankkien rahoitustilanteen lisäkeventäjäksi. Toimenpide olisi luonnollinen jatko jo kauan käynnissä olevalle valtioiden yhteisvastuulliselle rahoittamiselle EKP:n kautta.
Jos euroalueen talous- ja hintakehitys ei vahvistu toivotulla tavalla lienee edessä aikaisemmassa kommentissani käsitelty EKP:n valtionobligaatioiden osto-ohjelma. Sellainen ohjelma on suunnitteilla, mutta on jäsenmaiden ja arvattavasti keskuspankkienkin kesken hyvin kiistanalainen. Ohjelma palvelisi erinomaisesti euromaiden halua lopettaa sopeutus- ja rakenneohjelmansa ja siirtyä elvyttävään finanssipolitiikkaan. EKP:n rahoitusapu estäisi rahoitusongelmien syntyä lyhyellä aikavälillä. Pidemmällä aikavälillä euroalueen valtiot joutuisivat kuitenkin toteuttamaan toimenpiteitä, joilla velanhoito voitaisiin varmistaa. Nämä toimenpiteet eivät tule olemaan armollisia euron arvolle eivätkä tavallisten kansalaisten omaisuuksille.
EKP:n äskeisten päätösten vaikutuksia arvioitaessa on tietenkin otettava huomioon rahoitusmarkkinoiden avoimuus. Kevennys euroalueella nostanee siten osaltaan omaisuusarvoja USA:ssa ja vastaavasti hidastaa nousua euroalueella. Tämä ainakin osittain rajoittaa varovaisesti tiukentavan USA:n rahapolitiikan vaikutuksia siellä toimivien pörssi- ja joukkovelkakirjamarkkinoiden kurssitasoon. Samalla vaikutus euroalueen kurssitasoon heikkenee, mutta seuraamukset euron kurssin laskuun vahvistuvat.
Päätökset EKP:ssä eivät siis olleet yksimielisiä. Lähikuukausina selvinnee mitä tämä merkitsee. Keskuspankit pitävät hyvin mielellään erimielisyytensä julkisuudelta piilossa. Suosituin vaihtoehto on perinteisesti käydä keskustelua siihen saakka, kunnes laaja yksimielisyys on saavutettu. Voi olla, että EKP:ssä on alkanut vaihe, jolloin euromaiden enemmistö yksinkertaisesti äänestää vähemmistön nurin. Toinen, ehkä vielä ikävämpi vaihtoehto on, että tällä kertaa ei katsottu olevan aikaa konsensuksen muodostamiseen. Siinä tapauksessa EKP teki päätöksensä hätäisesti ja ehkä jopa epätoivoisena.
Mielenkiintoisia aikoja…
P.S. Yksityiskohtaisempi arvio EKP:n toimenpiteiden seuraamuksista kansainvälisiin omaisuusarvoihin löytyy (yllä kirjoitetun kommentin jälkeen julkaistuna) osoitteesta http://www.zerohedge.com/news/2014-09-07/jpmorgan-stunner-current-episode-excess-liquidity-most-extreme-ever.