Tänään vietetään perinteisin menoin Suomen itsenäisyyspäivää. Kyse on, ehkä ymmärrettävästi, ennen kaikkea taaksepäin katsovasta juhlasta. Julkisuudessa muistetaan itsenäisyyttä koettelevia kansakunnan haasteita, ennen kaikkea sotia ulkovaltoja vastaan, ja juhlitaan kansakunnan selviytymistä niistä. Itsenäisyyden juhliminen nykyisillä menoilla ja aiheilla on turvallista, koska voidaan juhlia ja muistaa sellaista mikä on jo ohi.
Juhlimalla Suomea kohdanneiden kriisien onnistunutta voittamista korostetaan samalla aikanaan tehtyjen ratkaisujen ja näkemysten oikeutta. Taustalle tai kokonaan unohduksiin jäävät sen aikaiset epäilyt, vastakohdat ja ehkä vaihtoehdotkin jotka todellisuudessa ympäröivät kaikkia suuria ja epävarmoja tapahtumia. Tämän joskus epäsuorankin viestinnän takia on itsenäisyyden juhlaperinteiseen liittynyt jännitteitä, vaikka itse itsenäisyydestä ja sen arvosta vallitsisi yhteisymmärrys.
Itsenäisyyden juhlimiseen kuuluva menneisyyden ihailu ei suuresti haitanne silloin, kun itsenäisyyttä ei ole kyseenalaistettu. Tilanne on erilainen silloin, kun itsenäisyys – tai sen käytännön ilmentymä itsemääräämisoikeus — on asetettu kyseenalaiseksi joko ulkoisen uhan tai kotimaisten toimien takia. Tällöin luulisi esiintyvän myös kiinnostusta siitä, miten ja minkälainen itsenäisyys säilytetään tuleville polville juhlittavaksi.
Suomen itsemääräämisoikeudesta on viime vuosina vähitellen luovutettu suuri osa ulkomaille eli euroalueen päättäville elimille. Tämä on tapahtunut julkista keskustelua käymättä, kansalaisia valistamatta ja heiltä kysymättä. Kehityksestä on laajasti kirjoitettu tässä ja muualla eikä näkemyksiä tai esimerkkejä kannata nyt toistaa. Vielä kuluvana vuonna voitiin julkisuudessa lukea arvovaltaisia vakuutteluita siitä, ettei tällainen kehitys enää pankkiunionin tulon jälkeen jatku. Euroalueen päättäjien lausumat osoittivat melko pian, että tämä arvio itse asiassa oli heikosti perusteltu.
Tiedetään jo, että Suomen turvaksi kuviteltu Saksa kannattaa euroalueen muuttamista itsensä näköiseksi käytännön liittovaltioksi. Tuorein osoitus Suomen itsemääräämisoikeudelle muodostuvista lähivuosien haasteista on EKP:n pääjohtaja Draghin äskettäin Helsingissä pitämä puhe. Se antoi tavanmukaiselle arvovaltaiselle suomalaisyleisölle harvinaisen selvän kuvan siitä, millaisia ratkaisuja tuleva eduskunta ja hallitus joutuvat pohtimaan.
Tässä yhteydessä ei ole syytä tarkemmin käydä läpi puheen sisältöä. Varsin hyvä yleinen analyysi on jo käytettävissä eikä kovinkaan paljon todella uutta ole siihen mielestäni lisättävissä (katso http://tyhmyri.wordpress.com/2014/11/30/yhteisvaluutta-tarkoittaa-sopimusyhteiskunnan-tuhoa-lukekaa-mita-draghi-oikeasti-sanoi/ ).
Puheen perusteella voi vaikeuksitta arvioida minkälaisia ehdotuksia lähivuosina tehdään Suomen hallituksen kautta eduskunnalle. Päättäjiemme taholta tulleet julkiset puheenvuorot ovat tähän saakka pääosin toistaneet erikoista käsitystä, ettei ainakaan toistaiseksi vapaaehtoisesti luovutettu päätösvalta olekaan merkinnyt itsemääräämisoikeuden menettämistä. Draghi on kuitenkin toista mieltä: kuuluminen euroalueeseen on peruuttamatonta ja edellyttää Suomelta yhteisvastuuta ja keskitettyä valtaa vahvistavia päätöksiä. Päätösten tarpeellisuus johtuu pääosin muiden jäsenmaiden harjoittamasta talouspolitiikasta. Itsemääräämisoikeus on Draghin mielestä jo mennyt vaikka muodollisuudet säilyvät.
Tänä itsenäisyyspäivänä olisi ehkä syytä tunnustaa tosiasiat. Draghin käsityksen osoittaminen vääräksi edellyttää, että tuleva eduskunta kieltäytyy luovuttamasta lisää valtaa euroalueen päättäjille. Myöntyvyyspolitiikan lopettaminen ei tule olemaan helppoa. Suomen itsenäisyyden ehdottomana edellytyksenä oleva talouspoliittinen itsemääräämisoikeus on asetettu ja asetetaan yhä selvemmin kyseenalaiseksi. Monet nykyiset suomalaiset päättäjät, toisin kuin juhlissa muistettavat menneiden vuosien merkkihenkilöt aikanaan, eivät pidä tätä ongelmallisena. Eräät pitävät sitä jopa tavoiteltavana.
Tällaiseen välinpitämättömyyteen on tavallaan perustelujakin. Suomalaisethan ovat aikoinaan vuosisatoja eläneet suhteellisen tyytyväisinä vahvempiensa määräysvallan alla. Tyytyväisyyteen on riittänyt se, että maassa ovat toimineet omiksi mielletyt käskynhaltijat ja ylivallan komennossa olevat virastot. Senkö aseman saavuttamisen historiasta laaditaan tulevaisuudessa Suomessa itsenäisyyspäivän puheet?
2 Responses to Itsenäisyyspäivä ja tulevaisuus