EU:n uusia kriisinhallintasäännöksiä on juuri sovellettu Itävallassa tavalla, joka lisää toivoa kriisinhallinnan järkevästä hoidosta. Päätöksestä huolimatta on kuitenkin edelleen epätodennäköistä, että periaatteita sovellettaisiin myös laajempien kriisien yhteydessä.
Itävallassa pitkään valtion vastuulla (ja 5½ mrd. euron julkisella pääomituksella) toimineelta, entisestä pankista muodostetulta omaisuudenhoitoyhtiöltä on juuri evätty valtion lisäpääomitus. Yhtiön vastuulla on ollut, niin kuin Suomessa Arsenalilla, syvästi epäonnistuneen pankkikonsernin kyseenalaisia saatavia.
Maassa on finanssikriisin alusta lähtien tuskailtu tappiollisen Hypo-Alpe-Adria-pankin (HAA) tervehdyttämisen kanssa. Kärntenin osavaltion omistuksessa ollut pankki kasvoi 1990-luvulla hyvin nopeasti laajentamalla toimintaansa Balkanilla ja Italiassa. Toiminnan nopea laajentuminen jatkui 2000-luvun alkuvuosina myös Bosniassa ja Serbiassa.
Pankin taseen kasvuvauhti johtui, kuten vähitellen selvisi, riskien merkittävästä aliarvioinnista ja rapistuvasta riskienhallinnasta. Tältä osin kokemus oli samanlainen kuin ruotsalaisten pankkien toiminta Baltiassa, jossa luottoja myönnettiin sellaisiin tottumattomille henkilöille kyseenalaisin vakuuksin (loistoautot, epärealistiset hotelli- ja muut hankkeet).
Luotot alkoivatkin tuottaa tappioita heti kun globaali finanssikriisi heikensi maiden talouskasvua ja luottokelpoisuutta. Tappiot ovatkin jatkuneet siitä lähtien.
Ensimmäiset tappiot katettiin saksalaisella pääomanlisäyksellä, koska Kärntenin osavaltio oli ehtinyt myydä pankin osake-enemmistö saksalaiselle Baijerin osavaltion pankille. Jo parin vuoden kuluttua tämä kuitenkin joutui luopumaan omistuksestaan kärsittyään 1½ mrd. euron menetykset. Sen lisäksi Itävallan valtio on tähän mennessä lisännyt pankkiin 5½ mrd euroa ja Kärntenin osavaltio noin 200 milj. euroa. Pari vuotta sitten EU:n komissio rajoitti valtion HAA:n pääomituksen yhteensä 7½ mrd. euroon vuoteen 2017 loppuun mennessä, josta siis vielä on käyttämättä noin 2 mrd. euroa.
Itävaltalaisten viranomaisten tuskaa on lisännyt pankin sekaantuminen rikolliseen toimintaan mukaan lukien rahanpesu ja kirjanpidon puutteet. On myös esitetty vaatimuksia, että tulisi kunnolla selvittää, mikseivät viranomaiset ajoissa ryhtyneet jarruttamaan ja tervehdyttämään pankin toimintaa.
Viime vuodesta lähtien HAA on toiminut valtiollisena omaisuudenhoitoyhtiönä (Heta Asset Resolution) ilman pankkilisenssiä. Aivan äskettäin yhtiössä paljastui tilintarkastuksen yhteydessä yllättävä, noin 7½ mrd euron lisätappio. Syitä lisätappioon oli kaksi: Balkanin jatkuvasti huono taloustilanne on edelleen heikentänyt luottokantaa lainaajien takaisinmaksukyvyn vähetessä. Samalla HAA:n Balkanin maiden asukkaille aikoinaan innokkaasti markkinoimat Sveitsin frangi-määräiset luotot kallistuivat Sveitsin keskuspankin äskettäin luovuttua valuuttansa eurokytköksestä.
Tässä tilanteessa Itävallan hallitus päätti olla yhtään lisäämättä valtion panosta yhtiöön. Samalla päätettiin, ettei yhtiötä myöskään aseteta konkurssiin. Konkurssi johtaisi sille annettujen julkisten takausten välittömään toteutumiseen ja samalla julkisen vallan rahoitustarpeen nopeaan kasvuun. Jäljelle siten jää nk. ”bail-in” eli omaisuudenhoitoyhtiöön jääneiden yksityisvarojen leikkaus. Leikkauksen suuruudesta ei vielä ole selvyyttä, mutta huomioiden Balkanin taloustilanteen se voi olla mittava.
Minkälaisia johtopäätöksiä tästä tarinasta olisi vedettävissä?
Ensiksi, pankit kaikkialla näyttävät tehneen suurin piirtein samoja virheitä eivätkä vastuulliset viranomaiset ole ajoissa huomanneet ongelmia tai estäneet niitä. Tämä on ollut jo pitkään tiedossa ja viittaa siihen, ettei valvonnalla ja sääntelyllä välttämättä pystytä estämään uusien pankkikriisien syntyä.
Toiseksi, heikko talouskasvu tuottaa eurooppalaisille pankeille lisätappioita, joita ei välttämättä hyvissä ajoin tai oikean suuruisina kirjata taseisiin. On oletettavissa, että vastaavaa esiintyy laajemminkin eurooppalaisessa pankkijärjestelmässä. Tämä selittäisi osaltaan, miksi rahapolitiikalla niin voimallisesti pyritään tukemaan pankkien tulosta ja saatavien arvoa.
Kolmanneksi, tappioiden siirtyminen yksityisille, mukaan lukien EU:ssa toimiville rahoituslaitoksille, ei enää ole poissuljettua. Tämä on ongelmatonta jos kyseessä on eurooppalaisittain pieni pankki (kuten HAA). Jos kyse on eurooppalaisittain suurista tappioista olisi kuitenkin ennenaikaista luottaa siihen, että valtiontukien aika olisi nyt lopussa.