Vaalikeskustelussa vaietaan

Tässä kommentissa oli alunperin tarkoitus ihmetellä kotimaisen vaalikeskustelumme valikoivuutta. Keskustelu käy kuumana siitä millä tavalla ja aikataululla kotimaista kysyntää tulisi hillitä kotimaiseen tuotantoon verrattuna (sisäinen devalvaatio, velkaantumisen lopettaminen, työllisyyden parantamisen eri keinot). Tämä keskustelu on tietenkin tärkeä ja välttämätön. Samalla kuitenkin vaietaan melkein täysin talouspolitiittisen päätösvallan jatkuvasta ulkoistamisesta euroalueen eri elimille.

Suomalaisilla päättäjillä näyttää olevan (ainakin itselleni vaikeasti käsitettävä) taipumus ja halu ulkoistaa kansakunnalle tärkeitä päätöksiä euroalueelle. Oman talouspolitiikan välineistö ja liikkumavara on euroalueella lisääntyvästi rajoitettu. Talousongelmien ratkaisuun osallistuvat siksi säännönmukaisesti maan ulkopuoliset tahot (niin kuin on tapahtunut Kreikassa ja muissa euroalueen ongelmamaissa). Kielletyistä vastuiden ja riskien siirroista valtioiden välillä on toistuvasti sovittu euroalueella vaikka usein naamioituina. Suomenkin Kreikan riskit sallittaneen kasvaa vaalien jälkeen.

Asioista ei liene Suomessa soveliasta puhua, koska kyse on vaivalla aikanaan hankitun oman päätäntävaltamme todellisesta supistumisesta. Silti muodollinen vastuu taloudellisesta kehityksestä on säilytetty suomalaisilla. Tämä ehkä osittain selittää sitä ajoittaista kiihkoa, millä talouspolitiikan peruslinjoista nykyään keskustellaan. Jollei euroalueen meille sallimilla välineillä pystytä lopettamaan Suomen velkaantumista, olisi jossain vaiheessa edessä pakkosopeutus euroalueen viranomaisten ilmeisesti hyvinkin yksityiskohtaisessa valvonnassa.

Pitempään keskusteluun tästä ei kannattane ryhtyä koska asiaa on juuri äsken käsitelty lennokkaasti mutta asiallisesti muualla (katso http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2015/04/12/kaksi-liian-vaikeaa-kysymysta-vaaleihin/20154494/12 ). Samoja ongelmia ja aiheita on aikanaan tietenkin käsitelty myös näissä kommenteissa.

Sen sijaan on perusteltua muistuttaa uudesta BIS:n ekonomistien selvityksestä jonka mukaan deflaatio ei olekaan taloudelliselle kasvulle kovin vaarallinen (katso http://www.voxeu.org/article/historical-look-deflation ). Selvitys koskee vain viimeisiä 140 vuotta mutta tiedetään, ettei deflaatio ole aikaisemminkaan ole ollut kasvun esteenä. Jos selvitys on oikeassa kaatuvat nämäkin keskuspankkien harjoittaman rahapolitiikkansa perustelut piinalliseen näyttöjen puutteeseen.

Selvityksessä ei suoraan arvioida harjoitetun ennätyksellisen löysän rahapolitiikan seuraamuksia. Sen sijaan todetaan, että kasvu näyttää hidastuvan merkittävästi kiinteistöjen ja osakkeiden hintahuippujen jälkeen. On todennäköistä, että omaisuusarvojen nykyinen huippu on seuraus rahapolitiikan poikkeuksellisesta keveydestä (katso esimerkiksi http://hussmanfunds.com/wmc/wmc140324.htm tai muita kommentteja samasta lähteestä). Keskuspankkien nykyinen politiikka saattaa siis vaarantaa sekä rahoitusmarkkinoiden vakauden että reaalitalouden kasvuedellytykset tulevaisuudessa.

Tällaiset ongelmat eivät kuitenkaan enää kuulu suomalaisille päättäjille vaan ne on ulkoistettu euroalueelle. Euroalueen rahapolitiikan mahdollisesti synnyttämiä tulevia ongelmia ei voida Suomessa välttää vaan ne edellyttävät nykyistäkin kovempaa kotimaista sopeutusta ulkoisen valvonnan estämiseksi. Vaalikeskustelusta päätellen päättäjäehdokkaamme eivät tätä ymmärrä, he eivät tähän usko tai he eivät siitä oikeastaan piittaakaan.