Brexit ja Suomi

Markkinoiden reaktiot Brexit-ratkaisuun osoittavat, että sijoittajat enimmäkseen odottivat UK:n äänestäjien kannattavan pysymistä EU:ssa. Koska yllätys määritelmällisesti on lyhytaikainen markkinat palasivat kohti normaalitilaa melko nopeasti. Parhaillaan yritetään kaikkialla ymmärtää mitä Brexit käytännössä merkitsee tulevaisuutta ajatellen. Tarkkaa ennustetta on melko mahdotonta esittää, mutta muutamat perusasiat ovat jo nyt kohtalaisen selkeät.

Ennen äänestystä selvitettiin UK:n kansalaisten kokemia mahdollisia huolia (tässä). Tulos oli yllätyksettömyydessäänkin mielenkiintoinen: EU koettiin melko merkityksettömäksi tai jopa kielteiseksi tavallisen kansalaisen jokapäiväisen selviytymisen kannalta. Vastaajat eivät luottaneet EU:n nykyisiin järjestelmiin tulevien sukupolvien menestyksen ja hyvinvoinnin turvaajana. Nykyinen kehitys nähtiin sen sijaan uhkana eri ryhmien aikoinaan itselleen myöntämille taloudellisille ja sosiaalisille eduille.

Brexit oli äänestäjien ainoa tapa poistaa hallitusten taustalla oleva vahva mutta epämieluisaksi koettu päättäjä. Vaikka kansalaisten huolet eivät suoranaisesti liity EU:hun, ne koskevat siihen läheisesti sitoutuneiden ja EU:n yhteisiä periaatteita noudattavien hallitusten ja viranomaisten toimia. Pitääkö kansallisia päättäjiä vai EU:ta syyttää kielteisiksi koettujen mutta yhteisesti sovittujen toimien läpiviennistä? Vastaus vaihtelee aiheen, maan ja ajan mukaan, mutta kaikille vastauksille on yhteistä EU:n mukanaolo taustalla. Vuosikymmenien aikana lisävaltaa itselleen järjestänyt EU kärsii nyt puuttuvaan vastuuseen liittyvistä monien kansalaisten syvistä epäilyistä (legitimiteetti- ja demokratiavaje). Koska äänestäjät eivät voi vaihtaa EU-viranomaisia oli ainoa tapa jättää unioni. Tästä lähtien on pidettävä mahdollisena, etteivät kansalaiset enää entiseen tapaan suostu olemaan kaukaa johdettavina. Jos näin on, lisäintegraatio on entistä ongelmallisempi.

Suomelle Brexit merkitsee lisää menoja mutta vähemmän vaikutusvaltaa. Lisämenot tulevat pääasiassa kolmesta lähteestä. UK:n maksut pitää jakaa muille, ja Suomi kantaa siitä osuutensa. Etelä-Euroopan maiden vaikutusvalta EU:ssa kasvaa ja ne ovat perinteisesti suosineet tulonsiirtoja jäsenmaiden välillä. Niitä vastustavien pohjoisten jäsenmaiden mahdollisuus vastustaa lisämaksatusta heikkenee. Myös EU-budjetti saattaa tästä lähtien paisua oletettua nopeammin kun unionin menojen kasvua ankarasti vastustanut UK eroaa.

Suomen päättäjät saavat myös entistä selvemmin unohtaa toiveensa vakaasta ja vahvasta valuutasta. Euroon vaikuttavat sekä tulevat Brexit-neuvottelut että odotukset ja epäilyt euromaita koskevista vastaavista äänestyksistä. Vaikkei äänestyksiä tulisikaan, olisi markkinoiden hinnoittelema riski kasvanut Brexitin myötä. Eri maissa esiintyvät poliittiset paineet näkyisivät siten entistä enemmän luottoinstrumenttien hinnoissa. Reaalitalous ei ainakaan vahvistuisi rahoitusmarkkinoiden vakauden heikentyessä.

Brexitin vaikutus euroalueen kehitykseen on epäselvä. On jo hyvin yleisesti tunnustettu, että euroalueesta pyritään tekemään jonkintapainen liittovaltio. Tuorein esimerkki on nk. viiden presidentin raportti (tässä). Suomen mahdollisuus vaikuttaa kehitykseen rajoittuu korkeintaan pieniin yksityiskohtiin, joiden joka tapauksessa on oltava linjassa suurten euromaiden suunnitelmien kanssa. On todennäköistä, että Brexit houkuttaisi ainakin eräät euromaat ja -vaikuttajat vaatimaan vielä nopeampaa euroalueen integraatiota (fiskaaliunioni, poliittinen unioni) hajaannuksen estämiseksi. Samalla on mahdollista, että toiset euromaat eivät katso voivansa tätä hyväksyä ainakaan ilman nykyistä selvempää hyväksyntää kansalaistensa taholta. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten Suomen perinteinen ajopuupolitiikka tässä tilanteessa hoituu.