Elvytysrahasto ja poliittinen vastuu

EU:n elvytysrahastoa vastustavat Unkari ja Puola eivät edusta EU:n muiden jäsenmaiden yleisesti kannattamia arvoja. Siitä huolimatta näiden kahden maan vastustuksessa on yksi hyväkin puoli. Se saattaa avata myös Suomelle uuden mahdollisuuden harkita kallista sitoutumistaan rahastohankkeeseen. Harkintaan olisikin syytä.

Valtaosa eduskunnasta valmistautuu hyväksymään EU:n elvytysrahaston missä muodossa tahansa. Hanke on markkinoitu eduskunnalle kertaluontoisena erityisratkaisuna ja koko unionia kattavan elvytyspolitiikan mahdollistajana. Tämä siitä huolimatta, että nämä väittämät yhä selvemmin paljastuvat virheellisiksi tai tarkoitushakuisiksi. Silti ne antavat halukkaille muodollisen syyn olla vastustamatta hanketta.

Rahaston rahanjako ei käytännössä liity koronan talousvaikutuksiin eikä edes nykyhetken taloudellisiin vaikeuksiin. Sen taustalla ovat yleinen, pidemmän aikavälin huono talouskehitys ja -politiikka sekä alhaisten tulotasojen paikkaamishalu. Rahasto on keskimäärin pieni suhteessa EU-talouden kokoon ja sen kysyntävaikutus epävarma. Elvytys ei edes ehdi kuluvan vuoden hätään vaan siirtyy ensi ja seuraavien vuosien puolelle. Mainostettu vaikutus Suomen vientiin jää siten pieneksi ja kyseenalaiseksi.

Rahaston yhteyteen kytketty alijäämäinen EU-budjetti avaa tien budjetin kasvattamiselle ja EU-veroille. Lainojen hoitomenojen ja uusien verojen maksumiehiksi joutuvat pääosin tietenkin samat kansalaiset jotka maksavat jäsenmaiden muutkin julkiset kustannukset. Uudet rahoitettavat elvytyshankkeet liittyvät ilmasto- ja digitaalipolitiikkaan. Hankkeet valikoituvat sijoitusohjailuun kokemattoman komission valvonnassa. Siten jää hyvin epäselväksi, syntyykö aikanaan riittävästi lisätuloa lainanhoitomenojen kattamiseksi.

Rahastoehdotus on muodollisesti kertaluontoinen, mutta sen hyväksyminen luo ennakkotapauksen. On jo nähtävissä lisääntyvästi merkkejä siitä, että monella taholla EU:ssa vastikkeettoman rahan jakamiselle halutaan jatkoa ja jopa pysyvyyttä. Yksinoikeudella virallisia ehdotuksia tekevä EU-komissio on varmasti valmis siihen heti kun tilaisuus tarjoutuu. Tulevilla hallituksilla ja eduskunnilla tulee olemaan poliittisesti nykyistä vielä vaikeampaa kieltäytyä lisämaksuista.

Ainakin Suomelle ja suomalaisille ehdotuksen hyväksyminen tulee siis kalliiksi. Jokainen järjestelmän Suomelle myöntämä tukieuro maksaa (korkoeroineen) veronmaksajillemme enemmän kuin kaksi euroa. Väitetty rahaston synnyttämä vientimme lisäys arvioidaan asiantuntijapiireissä pieneksi. Järjestelmän rahoittama sijoitustoiminta vaatii viranomaisten siunausta mikä ei lupaa hyvää hankkeiden kannattavuudesta. Lisää tätä samaa on odotettavissa lähitulevaisuudessa.

Kansanedustajien valtaosaa nämä näkymät eivät valitettavasti näytä häiritsevän. Edustajat näyttävät myös hyväksyvän EU-perussopimuksen jatkuvan kiertämisen eli käytännössä sen rikkomisen. Tämä ei saa Suomen valtamediaa ja viranomaisia kyseenalaistamaan käsitystään maastamme oikeusvaltion ja demokratian ruumiillistumana. Saa käsityksen, että riskien hallintaa tärkeämpi on muodollisuuksien mahdollistama säyseä sopeutuminen melkein mihin tahansa jäsenmaiden enemmistön näkemyksiin.

Nykyiset kansanedustajat jättävät siis rahastohankkeen todennäköiset pidemmän aikavälin vaikutukset tulevien päättäjien huoleksi. Näihin vaikutuksiin kuuluvat mm. kertaluontoisten tulonsiirtojen muuttuminen pysyviksi, unionin verotusoikeuden kasvu kansallisen verotuksen rinnalle sekä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rapautuminen rahoituksen ehtyessä.

Uskoisi, että tällaiset odotetut vaikutukset ovat kansalaisten kannalta varsin merkittäviä. Vain vastuuton päättäjä jättäisi ne siksi nyt huomiotta.