Elpymisrahasto ja Suomen sekä EU:n etu

Mistä on kyse?

Brysselissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto pääsi viime kesänä sopuun EU:n elpymispaketista. Paketin ilmoitettu tarkoitus oli vauhdittaa jäsenmaiden talouksia ja elpymistä koronaviruksen seurauksista. Siihen sisältyvät EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosille 2021-2027 sekä varsinainen 750 miljardin euron elpymisväline (mahtipontisesti ristitty ”Next Generation EU”:ksi). Eduskunta ratkaisee kantansa pakettiin lähiviikkoina.

Suomen neuvottelijat eivät ehkä olleet kovin hyvin valmistautuneet vaativaan tehtäväänsä. Huolimatta elpymispaketin poikkeuksellisesta koosta ja erikoisista järjestelyistä näyttää siltä, ettei Suomessa ollut tehty kunnollista taloudellista selvitystä ja strategista analyysia ennen kokousta. Päätöksenteon taustalla olivat komission ylimalkaiset ja sittemmin kyseenalaistetutkin väitteet paketin taloudellisista ja juridisista tavoitteista ja seuraamuksista. Ne esitettiin myös suomalaiselle yleisölle paketin perusteluina.

Kotimaiset asiantuntijat ovat viime kuukausina esittäneet virallisista väitteistä merkittävästi eroavia arvioita elpymispaketin taloudellisista ja juridisista seuraamuksista Suomelle. Hallitus ei ole näitä arvioita juuri kommentoinut vaan näyttää olevan sitoutunut EU-komission näkemyksiin.

Elpymispaketin vaikutukset

Asiantuntijoiden arvioiden mukaan elpymispaketti ei juurikaan elvytä Suomen taloutta eikä ole parempi ratkaisu kuin kansallisesti valittu finanssipolitiikka. Viranomaiset eivät käytännössä pysty varmistamaan, että Suomelle palautettu osa rahoituksesta (noin 2 miljardia euroa) käytettäisiin kannattaviin sijoituksiin. Tuleva lainan takaisinmaksu (6½ miljardia euroa korkoineen) rasittaa pidemmällä aikavälillä talouskasvua.

Paketin sisältämät uudet EU-verot voivat puolestaan ainakin osittain heikentää suomalaisten tulevaa käytettävissä olevaa tuloa. Suomen nettovelka nousee elpymispaketin takia 4½ miljardilla eurolla. On huolestuttavaa, jos viranomaiset Suomen nykyisellä velkataakalla ja velkaantumisvauhdilla ovat valmiit tällaiseen avokätisyyteen.

Elpymispaketti perustuu EU:n perussopimuksen useiden säännösten kiertämiseen. Voimassa oleva sopimus kieltää tulonsiirrot toisten jäsenmaiden hyväksi (Artikla 125). Yksittäisen jäsenmaan osalta tämä on sallittua odottamattomien katastrofien tapauksessa (Artikla 122). Myös EU-budjetin rahoittaminen lainalla on kielletty (Artikla 310). Elpymispaketti on pyritty rakentamaan niin, että nämä kiellot kierretään ilman että kyseessä olisi niiden kiistaton muodollinen rikkominen.

Tämä onkin elpymispaketin suurin uhka Suomelle. Nykymuotoisen elpymispaketin hyväksyminen merkitsee myös perussopimuksen kiertämisen hyväksymistä. Näin ovi uusille tukipaketeille ja kiertoyrityksille avataan matkalla kohti budjettiunionia. Italia on jo tekemässä yhteisvelasta ja budjettiunionista EU-politiikkansa kulmakiviä. Myös Ranska on ilmoittanut haluavansa suurempaa pakettia.

Tällainen kehitys olisi viime kädessä haitaksi myös budjettivaltaa käyttävälle EU:lle jota useat suuret jäsenmaat tavoittelevat. Unioni itse ei pidemmällä aikavälillä hyödy perussopimuksen kiertämisestä, legitimiteetin vähenemisestä tai kestävän taloudenpidon heikkenemisestä. Mahdollisen yhteistalouden tulee perustua perussopimuksella varmistettuun vastuulliseen taloudenhoitoon, velkajärjestelymahdollisuuteen sekä jäsenmaiden velkaantuneisuuden ja niiden välisten tulonsiirtojen välttämiseen. Tukevaa lakipohjaa vailla olevien tulonsiirtojen käyttö tulee, unionin haitaksi, ruokkimaan jäsenmaiden keskinäistä epäsopua eikä solidaarisuutta.

Lupauksiin olla ehdottamatta uusia paketteja ei kannata luottaa kahdestakaan syystä. Elpymispaketti ei ratkaise yhtään sen taustalla olevia jäsenmaiden taloudellisia perusongelmia (tehottomuus, ylivelkaantuneisuus, heikko verohallinto, kilpailukyvyttömyys). Lisäksi kokemus osoittaa, etteivät EU:ssa sopimukset tai lupaukset pidä (alkaen vakaus- ja kasvusopimuksesta). Edessä olisi lyhyelläkin aikavälillä, perussopimusta muuttamatta ja poliittista keskustelua käymättä, tulonsiirtounioni jossa Suomen tulisi varautua maksajan rooliin. Myös EU:n kantamat uudet verot kasvaisivat ja laajenisivat, kasvavan veropaineen vähitellen johtaessa kilpailuun jäsenmaiden verotuksen kanssa. Tämä taas asettaisi esim. eduskunnan budjettivallalle uusia rajoituksia.

Olisi kuitenkin lyhytnäköistä uskoa, että kyseessä on pelkästään taloutta koskevien sopimuskohtien kiertäminen. Suomessa on vuosikymmeniä pidetty selviönä, että sopimusperusteisuus kansainvälisissä asioissa on etumme ja turvallisuutemme kannalta oleellista. Vaihtoehtohan olisi järjestelmä jossa vallitsisi pehmentymättä vahvemman laki. Jos Suomi nyt surutta antaisi EU:n kiertää sovittuja säädöksiä, olisivat tulevat vaatimuksemme sääntöjen noudattamisesta epäuskottavia. On vaikeaa nähdä mitä hyötyä Suomelle tästä olisi.

Eduskunnan vaihtoehdoista

Mitä eduskunnan kannattaisi tehdä esitetyn elpymispaketin suhteen?

Hyvä yleisperiaate suurten yhteiskunnallisten uudistusten kanssa on toimia niin, että kielteiset seuraamukset ovat mahdollisimman epätodennäköisiä. Tämä ei välttämättä johda samoihin ratkaisuihin kuin ne, joiden tavoitteena on päätöksentekijöiden omien unelmien toteuttaminen. Suuria ja odottamattomia virheitä saattaa kuitenkin jäädä toteutumatta, päättäjien kunniaksi.

Nykymuotoisen elpymispaketin suurimmat riskit ovat Suomen köyhtyminen ja uskottavuuden, vaikutusvallan sekä poliittisen legitimiteetin vähentyminen. Samalla sitoudutaan budjettiunionin ja vähitellen liittovaltion jäseneksi tavalla, joka ei ole edes itse unionille eduksi. Voitettavina ovat tätä ja tulevia paketteja seuraavat lyhyen aikavälin solidarisuuden tunne ja mahdolliset kehut.

Joka ei pidä budjettiunionia tai liittovaltiota riskinä vaan tavoitteena kannattanee silti arvioida, onko sääntöjä kiertävä etenemistie Suomelle laajassa mielessä (ulkopolitiikka, oikeusvaltio, oma ja EU:n legitimiteetti) eduksi vai haitaksi. Vaihtoehtona olisi perusteellinen julkinen keskustelu Suomen EU-tavoitteista ja vaatimus perussopimuksen muuttamisesta uutta unionia sallivaksi.

Riskien vähentämiseksi eduskunnan kannattaisi hylätä nykyinen elvytyspaketti (tai oikeammin, sen rahoitusjärjestelyt). Paketti ei ole Suomen taloudellisen edun mukainen, se ei noudata EU:n perussopimusta niin kiistattomasti kuin Suomen viranomaisten ja suomalaisten on syytä vaatia eikä se ole edes EU:n pidemmän aikavälin edun mukainen. Hyväksymiseen pitää vaatia perussopimuksen muuttamista etukäteen.

Jos eduskunta silti kaipaa lyhyen ajan solidaarisuutta ja ulkopuolisten hyväksyntää olisi mahdollista todeta, että Suomi voisi lahjoitta 4½ miljardia euroa jäsenmaiden väliseen rahastoon, jos se on täysin erillään EU:n budjetista ja perussopimuksesta.

P.S. Tämä kirjoitus on hyötynyt keskustelusta hieman erimielisen mutta hyvin osaavan asiantuntijan kanssa, joka todennäköisesti haluaa pysyä nimettömänä.