Uusi EKP:n instrumentti
Euroopan keskuspankki (EKP) julkisti pari päivää sitten uuden instrumentin (TPI) jonka erityistavoite on estää jäsenmaiden korkojen erkaantumista toisistaan (tässä). Sen rakenne on pääasiassa sellainen kuin edellisessä kommentissa ennakoitiin, sillä ei ole euromääräistä ylärajaa eikä kukaan muu kuin EKP itse osallistu sen käyttökohteen sopivuuden arvioimiseen. Instrumentin käyttöönottoa perustetaan sillä, että se auttaa EKP:tä inflaatiotavoitteensa saavuttamisessa.
Vastaisuudessa EKP voi ostaa valtion tai yksityisen sektorin velkakirjoja jos jonkin maan rahoitustilanne heikkenee ilman, että tämä perustuu kyseisen maan perusongelmiin (”fundamentals”). Maa ei saa olla EU:n määräämien korjaustoimien kohteena (mm. excessive deficit procedure, excessive imbalance procedure), EKP:n tulee arvioida sen valtiontalouden olevan kestävällä pohjalla ja maan tulee noudattaa komissiolle antamiaan talouspoliittisia sitoumuksia. Muiden instituutioiden (IMF, EVM, komissio) arviot maan velkakestävyydestä luvataan ottaa huomioon.
Keskuspankit myös suostuvat samaan omistamiensa bondien kohteluun kuin yksityiset ja muut luotonantajat. Ne ostallistuvat siten täysimääräisesti mahdollisiin tuleviin luottotappioihin instrumentin käytön yhteydessä.
Alustavia näkemyksiä
Kyseessä on nimenomaan instrumentti, joka tarvittaessa mahdollistaa etenkin Italian rahoittamista ongelmitta keskuspankin toimesta. Rahoitukseen ei liity muita ehtoja kuin jo sovittujen EU-sääntöjen noudattaminen ja esim. Italian karsastama EVM:n rahoituksen ehdollisuus puuttuu. Kiistelyä maan velkakestävyydestä (ongelma Kreikan kriisin yhteydessä) ei synny, koska vain EKP:n oma kokonaisarvio vaikuttaa päätökseen. Itsevaltiasta sitovat vain sen itse tulkitsemat säännöt.
Uudella instrumentilla EKP kohtelee euromaita eri tavalla, alentaen eräiden mutta samalla nostaen toisten jäsenmaiden korkoja. Tämä tapahtuu koska rahapolitiikka vaikuttaa kaikkien euromaiden velkakirjojen yhteismäärän kautta. Suuremmat Italian velkakirjojen ostot edellyttävät siten pienempiä Saksan tai Suomen velkakirjojen ostoja. EKP:llä ei ole mandaattia siirtää tuloja maiden välillä eli haasteita Euroopan tuomioistuimeen (EKPJ) on varmuudella odotettavissa etenkin saksalaisten taholta.
Olisi lapsellista uskoa, että EKP tyytyisi vain mainittuihin yleisiin vaatimuksiin ehtona myönteiselle TPI-päätökselle. Tiedetään, että keskuspankki luottamuksellisesti on esittänyt hyvinkin selkeitä vaatimuksia rahoitusvaikeuksissa olevien maiden hallituksille (esim. Irlanti, Italia, Kreikka). Euroalueen poliitikot saavat, EU-perussopimuksen säännöistä riippumatta, varautua vaatimuksiin EKP:ltä toimista, jotka keskuspankki itse näkee oleellisina kulloinkin vallitsevan rahoitusmarkkinatilanteen säätelemiseksi.
Mikään ei takaa, että TPI:n käyttö edistäisi euroalueen toimintaa vähänkään pidemmällä aikavälillä. Kyse on uudesta rahoitusriskien jakovälineestä, joka ei millään lailla tue euromaiden reaalitalouksien lähentymistä tai tervehtymistä. Päinvastoin, keskuspankkien tappioriskit kasvavat, ongelmamaiden lisävelkaantumista edistetään ja siirrytään vielä lähemmäksi ajankohtaa, jolloin euroalue sopii joko kasvavasta yhteisvelasta tai omasta jakautumisestaan.