Mitkä olisivat euroalueen valtioliiton vaikutukset pohjoismaiden osana itseään pitävään Suomeen? Suomi on ja näyttää pysyvän pohjoismaista ainoana euromaana. Mahdollisen valtioliiton säännöt ja toimenpiteet tulevat siksi automaattisesti koskemaan pohjoismaista etupäässä vain meitä. Talous- ja muu politiikka valtioliitossa määräytyisi etenkin Manner-Euroopan valtioiden tarpeiden ja perinteiden mukaiseksi. Aikaa myöten tämä saattaisi etäännyttää Suomen muista pohjoismaista siihen liittyvine seuraamuksineen.
Valtavista epävarmuuksista huolimatta voidaan ehkä sallia, että spekuloin miten tässä voisi käydä. Puolustuksekseni voisin ehdottaa, että asian pohdiskelu on tärkeää vaikka todistelu puoleen tai toiseen onkin mahdotonta.
Euroalueen päättäjien esittämä valtioliitto perustuisi yhteisiin sääntöihin, tavoitteisiin, arvoihin ja elimiin. Tämä on tärkeää varsinkin Suomen tapauksessa, koska olemme taipuvaisia soveltamaan olemassa olevia sääntöjä tunnontarkasti. Muissa euromaissa tämä ei ole yhtä tavallista, mikä onkin yksi nykyisen finanssikriisin tärkeimpiä syitä. Suomessa toteutuisi ehkä merkittäviäkin muutoksia yhteiskuntarakenteissamme jos valtioliiton enemmistöpäätöksillä vahvistamat säännöt ja toimenpiteet sitä edellyttäisivät.
Valtioliiton kannattajat ovat ilmoittaneet tavoitteikseen yhteisen budjetti- ja velkavastuun sekä niiden varmistamiseksi myös yhteisen vero- ja työmarkkinapolitiikan. Todennäköisesti vaadittaisiin myös kaikille suuria budjettimenoja edellyttäville valtion toimille yhteisiä sääntöjä tai tarkistusmenettelyjä velkaantumisen rajoittamiseksi. Koulutus-, sosiaali- ja terveysmenot kuuluisivat meillä tähän. Niiden ylläpito Manner-Eurooppaa korkeammalla tasolla edellyttäisi täällä keskimääräistä korkeampaa tuottavuutta, työhön osallistumista ja/tai yrityskannan tiheyttä. Jos tässä onnistuttaisiin, olisi edessä etua osittain leikkaavat suuremmat tulonsiirrot valtioliiton käyttöön.
Jos Suomi ei onnistuisi tässä, olisi edessä hyvinvointivaltion asteittainen purku. Tämä on jo nykyisellään pakko joiltain osin tehdä valtion nopean velkaantumisen lopettamiseksi. Valtioliitossa purku olisi kuitenkin todennäköisemmin suurempi. Koulutus- ja terveyspalveluissa yksityistä rahoitusosuutta pitäisi kasvattaa ja osa julkisista sosiaalimenoista korvautuisi hyväntekeväisyydellä ja sukulaistuella. Silti vähävaraisuus ja sen seuraamukset olisi pakko hyväksyä nykyistä enemmän osaksi Suomen yhteiskuntaa.
Miten kehitys vaikuttaisi suomalaisiin, riippuu osittain siitä miten samanaikaisesti kävisi muissa pohjoismaissa ja etenkin Ruotsissa. Euroalueen ulkopuoliset maat pystyvät periaatteessa säätelemään kilpailukykyään ja talouttaan sallimalla valuuttakurssinsa muutoksia. Samalla niillä olisi merkittävästi suurempi vapaus säännellä itse omia vero-, työmarkkina- ja sosiaalijärjestelmiään. Hyvinvointiyhteiskunta olisi niissä oloissa helpompi säilyttää. Jos työllisyys- ja elintasoerot uudelleen alkaisivat kasvaa Suomen ja Ruotsin välillä on hyvin mahdollista, että muuttoliike Suomesta Ruotsiin voimistuisi uudelleen.
Toisen maailmansodan jälkeen on Suomesta muuttanut Ruotsiin 576.000 henkeä ja toiseen suuntaan 329.000 henkeä. Matkalle jäi siis neljännesmiljoona. Erityisen vilkkaina vuosina 1964–1969 muutti Suomesta yli 124.000 henkeä Ruotsiin ja toiseen suuntaan vain n. 33.000 henkeä. Lähdön vaikuttimina olivat mm. suuret työllisyyserot, vilkas maassamuutto Suomessa ja sosiaaliturvan suuret erot maiden välillä. Uutta muuttoaaltoa helpottaisivat ehkä nyt yleisempi englanninkielen käyttö ja parempi koulutus.
Suomen oma talouskehitys jäisi lisääntyvästi riippuvaiseksi muualta saapuvasta työvoimasta. Sitä olisi pääosin saatavissa alueilta joissa työllisyys ja elintaso olisivat Suomea huonommat. Sellaisia alueita löytyisi joko Itä-Euroopasta, Venäjältä tai kauempaa. Ei ole mahdotonta, että meitä monella tavalla läheinen Venäjä olisi uuden työvoiman tärkeimpiä lähteitä. Kyse ei olisi mistään mullistuksesta mutta silti merkittävästä muutoksesta jos kehitys jatkuisi kauan.
Euroalueen johtavien päättäjien ehdottama liittovaltio muuttaisi Suomen ja läheisten pohjoismaiden välistä suhdetta. Suomi vaihtaisi viiteryhmää ja uusi viiteryhmä määräytyisi käytännössä siitä, ketkä keskipitkällä aikavälillä muovaisivat liittovaltion käytännön säännöt ja politiikan mielensä mukaisiksi. Saksan nykyinen vahva asema ei välttämättä säily jos/kun finanssikriisin kaikki kustannukset yhteisvastuineen tulevat maksuun. Voi hyvin olla, että valtioliitossa uusilla Suomen isännillä on rannat Välimerellä.