Aina välillä tuntuu tarpeelliselta palauttaa perusasiat mieleen. Eräs sellainen on tarve malttiin ja varovaisuuteen kun velkaa otetaan. Toinen on välttää tilannetta jossa velka mielletään kestämättömäksi.
Institute of International Finance (IFF) kertoi syyskuussa 2023 arvioivansa, että maailman kaikki velat olivat vuoden 2022 lopusta lisääntyneet 10 biljoonalla dollarilla ja olivat kesällä yhteensä 307 biljoonaa dollaria. Tämä arvioidaan vastaavan koko maailman tuotantoa kolmen vuoden ja neljän kuukauden aikana, euroalueella velan määrä vastaa pari kuukautta pidempää tuotantoa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana velka maailmalla on noussut noin 100 biljoonalla dollarilla eli 50 prosentilla. Lisäys viime kuukausina oli tapahtunut etenkin isojen kehittyneiden maiden toimesta, velan nousevista korkokuluista huolimatta (tässä).
Saman lähteen mukaan suomalaisten (kotitaloudet, finanssilaitokset, muut yritykset ja julkinen sektori) velka kesällä 2023 oli yhteensä 942 miljardia dollaria eli noin 200 miljardia enemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Euroissa laskettuina myös suomalaiset ovat tänä aikana lisänneet velkaansa noin 50 prosentilla.
Rahasummat ovat sinänsä yhtä merkityksettömiä kuin käsittämättömiä; biljoonahan on tuhat miljardia eli euroina yli 11 kertaa Suomen valtion budjetin loppusumma. Niin kuin näissä kirjoituksissani on usein tähdennetty, rahoitus- ja valuuttatilanteen vakauden kannalta tärkeintä on ennen kaikkea sijoittajien luottamuksen kehitys. Luottamus ei helposti kärsi jos velkamäärät ovat sellaiset, että velallisen tulot sallivat velanhoitomaksujen jatkumisen tehtyjen sopimusten mukaisena. Muuten voi käydä niin kuin Suomelle 1990-luvun alussa, jolloin valtion rahoitus eräässä vaiheessa oli vain muutamasta liikariskiä sietävästä sijoittajasta kiinni.
Korkojen yhden prosenttiyksikön nousu johtaa euroalueella vähitellen julkisten menojen melkein yhden prosenttiyksikön nousuun suhteessa BKT:seen (Yhdysvalloissa ja etenkin Japanissa vielä enemmän). Yksityisellä puolella korkojen nousu vaikuttaa eri velallisiin eri tavalla riippuen mm. niiden saatavien määrästä ja laadusta. Ongelmia syntyy helpoimmin niille joilla on vähän saatavia velkoihinsa nähden (köyhät, nuoret, uudet tai heikot yritykset) tai joiden saatavien arvo kärsii korkojen noustessa (velkakirjat, kiinteistöt). Tuntematta tarkasti yksittäisten velallisten tasetta ja tulolähteitä on mahdotonta arvioida heidän vakavaraisuudensa tilaa ja kehitystä.
Usein kuulee väitettävän, ettei velallisen vakavaraisuus riipu velasta kun sen vastapuolena on finanssi- tai reaalisaatavia. Tämä on totta vain kaikkein suppeimmassa mielessä. Korkotason yleinen nousuhan alentaa myös useiden saatavien arvoa. Tämä tapahtuu varsinkin jos nousu aiheuttaa ongelmia velallisille. Tämä rasittaa velallisten vakuuksia hyväksyneiden velkoojien ja yleensä omistajien vakavaraisuutta. Seurauksena voi olla omaisuusarvojen ja vakavaraisuuden toisiaan alentava kierre. Velkaantumisen lisääntyessä rahoitusmarkkinoiden herkkyys häiriöille kasvaa.
Helposti pahenevia häiriöitä on tällä hetkellä maailmalla runsaasti. Suurvaltojen huonot keskinäiset suhteet näkyvät jopa eksistentiaalisiksi määriteltyinä sotina ja taloudellisina sanktioina. Lähi-idässä näyttää kehittyvän uskontosotaa muistuttava kiihkeä konflikti (tässä ja käännettynä englanniksi tässä). Kehittyneiden maiden vaihtoehdottomiksi määritellyt turvallisuus-, ilmasto- ja ympäristöpolitiikat lisäävät resurssien kysyntää muttei niiden tarjontaa, mikä alentaa kansalaisten elintasoa, tukee hintojen nousua ja aiheuttaa tyytymättömyyttä. Sisäpoliittiset ja eri väestöryhmien väliset vastakkainasettelut näyttävät yleistyvän ja pahenevan useissa maissa. Inflaatio ja rahapolitiikan tiukennukset ovat jo aiheuttaneet keskuspankin erikoistoimia vaativia häiriöitä USA:n ja UK:n rahoitusmarkkinoilla.
Korkea velkaantuminen tässä maailmantilanteessa lisää todennäköisyyttä, että lähiaikoina puhkeaa laaja ja nopeasti syvenevä finanssikriisi. Kriisin ajankohta ja välitön syttymissyy ovat mahdottomia ennakoida. Kriisin alkaessa yleisö pyrkii irti riskejä sisältävistä omistuksistaan ja siinä epäonnistuvien vakavaraisuus heikkenee ehkä selvitystilaan saakka. Suuret ja nopeat arvojen, varallisuuden ja näkymien muutokset saattavat aiheuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia jännitteitä vakavine ja tuhoisine seuraamuksineen.
Tällainen lähitulevaisuus ei tietenkään ole varma eikä varmaan ainoa mahdollinen. Mielestäni sen riski on kuitenkin merkittävä ja kasvava. Olisi siten sekä järkevää että humaania toimia tällaisen hyvin haitallisen mahdollisuuden estämiseksi. Vakavan kriisin todennäköisyyden vähentämiseen mahdollisuuksien mukaan etukäteen tulisi jo nyt keskittyä.
Koska luottamuksen palauttaminen ja vahvistaminen ovat keskeisiä, olisi kriisin lieventämiseksi nyt laajasti hidastettava velkaantumista kehittyneissä maissa. Jos tämä olisi mahdollista on toiveita siitä, että yleisön kasvava pelko velkaantumisen kestämättömyydestä vähitellen laantuisi. Tämä tietenkin merkitsee, että lyhyellä aikavälillä olisi hyväksyttävä kasvun ja elintason lasku sekä siihen liittyvät heikkojen velkoojien selvitystilat. Prosessin hallinta olisi epäilemättä vaikea mutta kyllä mahdollinen, jos poliittiset päättäjät osoittaisivat riittävää yksimielisyyttä.